Kummitusten Räme

Killjoy eteni, mutta hitaasti. Metsästäjä kahlasi polviaan myöten paksussa vetisessä liejussa. Harmaat kasvot metsästäjän kypärän takana paistoivat inhoa. Punamustan soturin ajatukset keksivät kilpaa epämiellyttäviä tapoja kuvailla tilannetta.

”Vettä, miksi vettä? Kaikista maailman paikoista ne älyn jättiläiset päättivät mennä suolle. Ja äh… minä ruostun.”

Killjoy saapui pienelle aukealle ja huomasi, että hänen seuraamansa jäljet jakautuvat nyt kaikki eri suuntiin. Killjoy ei voinut enää peittää turhautumistaan.

”Miksi halvatun halvatussa te nyt noin muka tekisitte? Ihan kuin te tahallanne etsisitte hankaluuksia.”

Hetken tilannetta punnittuaan Killjoy päätti lähteä keskimmäisten jälkien perään, askeleet hetki hetkiltä raskaampina. Metsästäjän motivaatio toien perässä juoksemiseen ei ollut korkeimmillaan.

”Tästä tulee pitkä päivä.”