Matoro herää. Hän tippui jonnekkin, muttei ollenkaan tiedä minne.
Jonkinlainen kuoppa. Ei, sivulle lähtee tunneli. Paljon puiden juurakoita ja kasvillisuutta. Himmeää valontapaista kajastusta näkyy sieltä missä pitäisi olal taivas, tällä alueella horisontin ovat vallanneet sumu ja puut.

Matoro koittaa päästä kuopasta ylös mutat reunat pettävät ja ovat korkeat. Ei onnistu.
Hän tutkailee kuoppaa. Sieltä lähtee pimeä tunneli eteenpäin. Matoro tähyilee teleskooppisilmällään luolaan eikä näe mitään.
Hetken harkinta.
Jään Toa lähtee ryömimään tunnelia pitkin. Se on kostea ja täynnä kasveja, Matoro joutuu käyttämään miekkaansa ahtaassa tilassa sitkeimpien kasvien niittoon.
Hän ryömii edelleen.
Valoa kajastaa kaukaa.
Matoro tuntee pienen toivonkipinän heräävän. Hän lähtee vauhdilla eteenpäin, ja saapuu pieneen käytävään jossa on valokivi.
Täällä on pakko olla älyllistä elämää…
Käytävä haarautuu kahteen suuntaan.

Samaan aikaan piikkihaarniskainen kiven Skakdi kävelee kahden sotilaansa kanssa kivistä käytävää pitkin. Outo, kuusiraajainen vartija avaa heille oven.

“Tulin neuvottelemaan siitä suunnitelmasta…” Skakdi sanoo kelmeä virne naamallaan. Hän istahtaa kivisen pöydän eteen.
Nazok-torakka häntä vastapäätä heittää pöydälle saaren kartan jossa näkyy olevan punaista väriä, viivoja ja nuolia.
“Tuossa on suunnitelma.”, olento sanoo.