Bio-Klaanin linnoitus

“Päivää”, Matoro tervehti pirteästi astuessaan tekniikan ja tavaran peittämään, hyvin valaistuun huoneeseen.
Valkovihreän värinen Toa näperteli hetken tekniikan parissa kunnes nousi ylös katsomaan tulijaa.
“Kas vain, päivää”, Kepe sanoi “Mitähän juttua sinulla on?” Kepe huomasi Matoron kainalossa olevan paperinipun.

“Tämä”, Matoro osoitti kansiota “on koodattu salakielellä. Tarvitsen siinä apua. Tämä taas”, Toa osoitti kasettia “on kasetti, joka ei toimi”
Kepe astui lähemmäs ja nappasi kansion. Merkit olivat erikoisia, eivät lähelläkään matoran-aakkosia. Sivussa oli Matoron lappu, johon hän oli merkannut aikaansaamansa käännökset.

“Tämä ei ole vahvinta alaani, mutta katsotaan…” Kepe kertoi ja kumartui yhden tietokoneenpäätteen äärelle. Hän tutki symboleita, skannasi paperin ja aloitti ohjelman, joka vertasi merkkejä tunnettuihin kieliin.

Ei mitään.

Vertaus järjestöjen käyttämiin tunnettuihin koodikieliin. Ei mitään.

Kepe hieroi otsaansa.

“Mistä tämä on?” hän kysyi.
“Erään Makutan laboratoriosta”, Matoro kertoi.
“Mitä tässä pitäisi olla?”
“Tietoa Makuta Itrozin Nimda-tutkimuksista”
“Hmm. Makuta…” Kepe mietti penkoen laatikoitaan. Ne olivat täynnä mitä eriskummallisimpia virityksiä son muita asioita.
Hän nappasi eräästä mapista paperin johon oli törmännyt joskus. Se kertoi Makutan Veljeskunnan käyttämästä salakirjoituksesta.

Kaksikko vertasi kirjoituksia. Kyllä, merkit näyttivät samoilta. Ne näyttivät samoilta mutta silti niin erilaisilta. Kuin pelikuvia.

“Nämä merkit ovat peilikuvia”, Matoro totesi yhtäkkiä.
“Se Makuta ei selvästikkään halua, että hänen tutkimuksiaan pengotaan”, Kepe totesi ja käänteli koneellaan skannaamansa tiedot ensin peilikuvaksi ja sitten käänsi manuaalisesti Makutakoodia.

Se, mitä paljastui, oli kirjainsotkua. Matoran-aakkosia, mutta aivan epäloogisessa järjestyksessä, tarkoittamatta mitään.

Hetken hiljaisuus.
“Kolminkertainen suojaus”, Kepe tuhahti.
Hän ajoi syntyneen tekstin uudestaan erilaisten kääntimien läpi, mutta teksti ei ollut edelleenkään mitään tunnettua koodia tai kieltä.

“… ehkä siirrymme nyt aiheeseen kaksi. Saatko tämän toimimaan?” Matoro kysyi ojentaen kasetin. Kepen näppärät sormet avasivat laitteen kuoren. Sen sisällä oli vanhanaikaista filmiä, joka näytti varsin kärsineeltä.
“Luulen että tämän saa kuntoon. Pitkäaikainen projekti, tosin”, Kepe kertoi.