Sade kastelee Akilini-kentän
Päättiset, hieman Klaanin saaren rannikolta itään
Pär-Nui
Kaksi klaanilaista käveli kauppakadulla. He olivat erittäin tuoreita jäseniä.
Sekä Tedni että Sulfrey olivat saaneet jäsenyyden voidakseen toimia virallisesti sinisen Ussalin nimissä. Kyseinen vaakunaeläin oli käynyt kummallekin erittäin tutuksi, vaan ei ylväinä liehuvien lippujen tai hassujen virkailijahattujen kautta – kahden Matoralaisen ja konseptuaalis-heraldisen ravun tiivis suhde oli kumileimasimen ansiota.
Koska voi pojat kuinka paljon paperitöitä evakuointi aiheuttikaan.
Sulfrey oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi lähisaarten pakolaisten organisoijaksi, koska hän tunsi olevansa kiitollisuudenvelassa Bio-Klaania kohtaan. Olihan hän evakko itsekin. Hän oli myös häpeilemättömän tehokas byrokraatti.
Tedni oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi pakolaisten organisoijaksi nättien tyttöjen takia.
Ja nyt he kumpikin olivat tulleet Päättisille, Pär-Nuin saareen ja sen mukaan nimettyyn kylään. Kiusallinen jutustelu alkakoon.
“Tämä on kylpyläkaupunki syksyllä”, Tedni aloitti vaisusti. “Kastumme aina kun kävelemme keskustaan.”
Sulfrey mutisi jotain hiljaista vastaukseksi.
“Nähtävyyksiä ei ole…” yleensä ninja nyt paperityöassistentti jatkoi “mutta taloista katsoo pyöreät ikkunat.”
Näinhän se oli, taloissa oli pyöreät ikkunat. Nui-Koron poliisilaitoksen paras paperinpyörittelijä ei vastannut keskustelunavaukseen vieläkään, joten Tednin suu kävi edelleen.
“Matoralaiset kantavat leivoslaatikoita. Kahviloita on paljon – tuollakin uusi Koro-nic.”
Sulfrey alkoi katua sitä, että oli ottanut innokkaan Le-Matoranin avustajakseen. He tulisivat viettämään saarella pari päivää, luultavasti kahvilassa papereita leimaten. Ja rupatellen.
“Muutaman päivän kuluttua myös meillä on kanta-Koro-nic” Tedni lausui Sulfreyn pelot ääneen. “Ja siellä kantapöytä.”
“Niin…” Sulfrey lopulta huokaisi. He olivat päässeet kadun päähän ja saapuivat puistoon.
“Hotellissa puiston laidalla asuu vanhoja Matoralaisia”, Tedni selosti. “Leskimummoja ja vaareja, jotka etsivät toisistaan seuraa. Mitä ne meistä ajattelevat? ‘Eivät nuo varmaan käy edes Nui-markkinoilla.”
“Eh…” Komau-kasvoinen matoralainen reagoi ja toivoi keskustelun loppuvan. Mutta ei.
“Tämä on kylpyläkaupunki syksyllä.”
“Sanoit sen jo.”
“Ai niin joo.”