Meri

Matoro nousi hitaasti laivan märältä kannelta pidellen päätään. Kaksikon alus oli seilaamassa hyvää vauhtia poispäin Xian seudulta, eivätkä heidät pysäyttäneet veneet olleet lähteneet seuraamaan heitä.

”Portaat. Minä vihaan portaita”, hän mutisi noustessaan ylös.

”Sinulle tuottaa näemmä valtavia vaikeuksia selvitä portaista?” Kapura kysyi sarkastisesti.

”…” Matoro totesi.

”Seuraava siirto, herra KAPTEENI MUSTALUMI?”

”…” Matoro totesi. ”No jos emme pääse tuosta, meidän on pakko yrittää Karzahnilta”, hän jatkoi.

”Ei kuulosta kovin hyvältä”, Kapura vakavoitui.

”Ei niin. Mutta pitää koittaa sitä silti”, Matoro vastasi.

”Yksi ei yksinkertaisesti mene Karzahnille ilman… YSTÄVYYSMOODIA!” Kapura sanoi ja räjähti vaaleanpunaisten ruusun terälehtien pilveen.

“MATORO”, Kapura sanoi epäilyttävän vaaleanpunaisena kaiken mahdollisen räjähdellessä epäilyttävästi veneessä ja sen ulkopuolella.

“… wtf mitä sinä teet”

“MINUSTA TUNTUU, ETTÄ MINÄ TÄHTI-HEVOSENKENKÄ-SATEENKAARI SINUA.”

“…”

YSTÄVYYSVÄLINÄYTÖS 1

Jossain ihan muualla

[10:51:57] Matoro: … tänään on muuten aprillipäivä, eikö.

[10:53:15] conspiracyTheorist: On

[10:55:41] conspiracyTheorist: … minulla ei ole mitään aprilliropea valmiina

[10:55:52] conspiracyTheorist: ÄKKIÄ, KIRJOTETAAN VIESTI JOSSA MATORO RAKASTUU KAPURAAN

[10:55:56] Matoro: …

[10:56:00] Matoro: JA KAATUU PORTAISSA

[10:56:04] conspiracyTheorist: JOO

[10:56:16] conspiracyTheorist: JA TAWA JA G MENEVÄT NAIMISIIN

[10:56:17] Matoro: EI mutta oikeasti. Pitää kirjoittaa jotain.

[10:56:22] conspiracyTheorist: Kyllä.

[10:56:59] Matoro: … entä jos…

[10:57:05] conspiracyTheorist: … joo

[10:57:37] Matoro: Joka päättyy siihen että kaikki räjähtää sateenkaariksi ja vaahtokarkeiksi.-

Vene

“Mitä tämä minä en edes”, Jään Toa kysyi typertyneenä.

Kapura kolkkasi Matoron YSTÄVYYSTILAN vallassa ja kikatti maanisesti Toan lentäessä alas portaita.

“Eihän tämä edes sattunut niin paljoa tällä kertaa KOSKA SE TEHTIIN YSTÄVYYDESTÄ” Matoro tunsi kaikkien negatiivisten tunteittensa katoavan ja maailma peittyi vaaleanpunaiseen. “AHAHAH KAPUARA NIIN MINKIN SINUA MENNÄÄ N KARZAHNILLE JA VOITETAAN KAIKI YSTÄVYYDEN VOIMALLA!”

“JOO!” Kapura huusi ja lähti lentämään Matoron kanssa kohti Karzahnia, koska logiikka. Pinkin kaksikon matka jatkui pari minuuttia heidän päästellessään epäilyttäviä ääniä ja ampuessaan merilokkeja YSTÄVYYSSÄTEILLÄ, jolloin ne muuttuivat pinkeiksi ja räjähtivät. Iloisesti.

“MATORO. KUTSUTAANKO MUITAKIN MUKAAN KOSKA YSTÄVYYS?”

“SE ON ELÄNÄMTEHTÄVÄMME! SAATETAAN RAUHA MAILMAAN!” Matoro riemuitsi sekopäisellä äänellä ja lähti syöksymään sateenkaarien ympäröimänä kohti Karzahnia.

YSTÄVYYSVÄLINÄYTÖS 2

Vene vähän matkan päässä

”Kyllä toi nykynuariso on kans nii holtitonta sakkii, pitääs noidenki vaan keskittyy töihinsä eikä tollai lennellä ku mitkäki ötökät”, hän totesi itsekseen ja jatkoi kalastamista. Hän oli saanut tänään saaliikseen vain joitakin LONKEROISIA YLIHERROJA. Tai sillä nimellä hän niitä meduusan kaltaisia, iloisia, toisiinsa takertuvia mustekaloja kutsui.

Karzahni

Karzahni, saari jonka tulivuoret syöksevät jäätä ja jonka joet ovat tuhkaa. Sen eläimistö elää pääosin tappaakseen kaiken saarelle saapuvan brutaalisti.

“AHAHAHAHA,” Matoro ja Kapura nauroivat kun saapuivat saaren ylle. Sen kuollut maapeär alkoi puskea pinkkejä ja överin kirkkaita neonvärisiä kasveja. Tulivuoret räjähtelivät sateenkaariksi ja värjäsivät taivaan vaaleankeltaiseksi.

“AHAHAHAHAHA,” Matoro ja Kapura nauroivat muuttaessaan Karzahnin mustan tornin vaahtokarkiksi ja linnakkeet tikkareiksi.

“AHAHAHAHA,” Matoro ja Kapura nauroivat kun koko saari oli muutettu YSTÄVYYDEN PARATIISIKSI mahtavalla YSTÄVYYDEN VOIMALLA. YSTÄVYYDEN manas-ravut nousivat lentoon ja seurasivat yhdessä muiden saaren asukkien kanssa lentävää toa-kaksikkoa.

Kapura räjäytti YSTÄVYYDEN VOIMALLA Metru Nuin kupoliin johtavan portin ja valtava vaaleanpunainen aalto syöksyi kohti Legendojen Kaupunkia.

YSTÄVYYSVÄLINÄYTÖS 3

Tuntematon

Metru Nui

(musiikit saavat soida myös päälekkäin)

“Vartiopäälikkö, mmmmikä tuo… vaaleanpunainen lentävä juttu on?” ta-matoran kysyi komentajaltaan, joka hänkin hämmästeli outoa valoilmiötä.

“Minä en tiedä”, hän vastasi. “Mutta se tulee kohti ja kovaa. Kuten vartiomatoranin oppaassa neuvottiin, AMMUTAAN SITÄ!”

“Mutta eikö vartiomatoranin opas sano tuon saman kaikesta mahdollisesta?”

“Totta kai se sanoo. Millä muulla ongelmat muka voitaisiin ratkaista? Puhumalla?”

“…”

“Ampukaa noita vaaleanpunaisia asioita!”

“Kyllä, sir!”

Metru Nuin vartioasemien suuret tykit alkoivat jauhaa tulta kohti hyökkääjiä.

“ME VALLOITAMME TÄMÄN KAUPUNGIN YSTÄVYYDELLE!” Kapura huusi.

“NE TEKVÄT VASTARINTAA! NE EVÄT HALUA YSTÄVYYTÄ!”

“KUTSUTAAN YSTÄVYYSJUNAT!”

“JOO!”

Ja niin taivaalta alkoi sataa pitkänomaisia monipyöräisiä ajoneuvoja, jotka ovat tarkoitettu kiskoille. Niiden osuessa maahan ne räjähtelivät massiivisina sienipilvinä. Metru Nuin värit alkoivat kääntyä jatkuvasti pinkin ja neonsävyjen suuntaan.

“Mitä karzahnia täällä tapahtuu”, Turaga Dume kirosi.

“Olemme hyökkäyksen kohteena”, hänen luokseen saapunut neuvonantaja totesi.

“Ketkä? Metsästäjätkö taas?”

“… emme tiedä. Ne ovat pinkkejä… ja noh, muuta emme tiedä.”

“Käyttäkää koko arsenaalia! Saatte luvan laukaista Tuomiopäivän Aseen.”

“K-kyllä sir.”

“Kyllä me ne tunkeutujat pysäytämme ennen kuin ne pääsevät tänne.”

“MITN PYÄSÄTETTE MEIDÄT” Matoro huusi maanisesti hihittäen Coliseumin kuudennesta tornista.

“KUN ME OLEME JO TÄÄKLÄ!”

YSTÄVYYSVÄLINÄYTÖS 4

Nazorak-pesät

“Aloitamme hyökkäyksen tasan viikon kuluttua”, Kenraali 001 sanoi päättäväisesti. Hän seisoi pitkän neuvottelupöydän päässä, sen saman jonka äärellä Allianssin johtajat olivat kokoontuneet niin monta kertaa.

“Teille on jaettu tarkat toiminta-ohjeet. Mikään ei voi mennä vikaan.”

“Parasta olisikin”, Gaggulabio huusi salin perältä. Kenraali jätti tämän huomiotta huolimatta joidenkin nazorak-upseerien paheksuvista katseista.

Huoneen ainoat valot pimenivät vielä synkemmäksi kuin ne jo olivat. Pimeyteen ilmestyi punaisia silmiä. Pöydän ääreen asteli pieni sinipakarinen matoran.

“Hyvää päivää. Ettehän vain aloittaneet ilman minua?”

“Arvostamme apuasi, Avde, mutta oletimme, ettei sinua kiinnosta taktiset ratkaisut.”

“Voi, eivät ne kiinnostakaan. Mutta strategiset kylläkin. Minun on nimittäin muutettava Allianssin strategiaa.”

“… mitä sinä selität?”

“Ei ole mukavaa, kun niin paljon olentoja kuolee. Löysin keinon välttää verenvuodatus. Me saamme Klaanin ilman sotaa.”

Hiljaisuus oli käsin kosketeltava. Sairaalloinen nauru rikkoi sen.

Jos Avden Syvä Nauru oli mielenterveydelle vaarallista, niin tämä nauru oli kuin suoraan helvetin syvimmistä loukoista. Se musersi jokaisen huoneessa olijan alitajuntaa.

Ovesta astui kankaisen näköinen olento. Se oli noin matoranin pituinen ja hyvin laiha. Sen laihat ja löysänä roikkuvat raajat eivät tuntuneet tukevan sitä lainkaan, mutta silti se pysyi pystyssä. Hahmon sinisen ja punaisen sävyinen asustus näytti eriskummalliselta.

Mutta tärkeintä olennossa olivat sen silmät. Nuken silmät olivat kuin toinen avaruus, ne hohtivat mutta imivät valon, ne säteilivät mutta pimensivät mielet. Ne olivat sairaat, kiiltävät ja syvät.

“Saanko esitellä uusimman nukkeni, Pienen Kaalepin.”

Allianssin keskuudessa oli hiljaista.

“M-mikä tuo on” 007 lopulta kykeni kysymään.

“Pien’ Kaaleppi, ole hyvä ja näytä”, Avde sanoi pahaenteisesti.

Nukke katsoi 007:aa silmiin.

Nazorakin suu vääntyi sairaalloiseen hymyyn. Sitten hän alkoi nauraa.

Kapteeni 666 ampui nopeasti sarjan konepistoolistaan nukkeen. Osumat eivät vaikuttaneet. Pian Kapteenikin oli naurun pauloissa. Ja pian koko kokoussali. Ja Nazorak-pesä.

Klaani ja Allianssi solmivat rauhansopimuksen viikon kuluttua. Kukaan ei halunnut enää sotia. Piirileikit olivat osoittautuneet paljon mukavammaksi ajanvietteeksi.

Coliseum

“HAHAHAHHEHEHEH”

“HEHEHHIHIHI”

“HOHOHOHYHYHY”

“HÖHÖHÖHAHAHA”

HAHAH- Metru Nuin sydämessä, Coliseumissa, uuden YSTÄVYYDEN NIMEEN Metru Nuin valloittaneet sankarit juhlivat voittoaan. Kaikki ankeus on saarelta tiessään. He elävät paratiisissa, jossa kaikilla on kivaa.

“MENÄÄN KAPUAR KATOMAAN DUMEN TUAMIÖPÄIVN ASETTA!”

“JOO!”

Näissä tuumissa kaksikko lensi saateenkarien saattelemana Coliseumin tarkimmin varjeltuun huoneeseen, jonka oven he avasivat YSTÄVYYSPOTKULLA. Huoneessa oli YSTÄVYYSLASERIKSI muuttuneen TUOMIOPÄIVÄN ASEEN ohjauspaneeli sekä YSTÄVYYDEN NAAMIOSEINÄ sekä erityisesti YSTÄVYYDEN VAHI. Kapura alkoi ohjaamaan YSTÄVYYSLASERIA jolla hän YSTÄVÄLLISTI kaiken METRU NUIN KUPOLISTA. Ystävällisesti. Ja iloisesti. Matoro sen sijaan YHDISTI YSTÄVYYDEN ALKEMISAATTORILLA Vahin, Mohterkin ja Olmakin naamioseinältä ja loi KANOHI FAHRSTEYN, AJAN, ULOTTOVUUKSIEN, PARADOKSIEN JA YLEISEN SEKAVUUDEN NAAMION, JOLLA VOI MYÖS DEKANONISOIDA ASIOITA JA MUUTTAA AJAN RAKENNETTA.

YSTÄVYYSVÄLINÄYTÖS 5

Klaani, kahvio

Mokel päivitteli Kahvion asiakastulvaa eräälle toiselle Matoranille, hänen uudelle kahvioapulaiselleen, joka kantoi pinkkiä Rurua ja vain katseli sekamelskaa puhumatta mitään. Ja asiakaskasa ei lopettanut kasvamista. Mokelista tuntui, että joka ikinen olento tässä universumissa ja suurin osa parista seuraavasta oli tullut katsomaan…

… TAWAN JA GUARTSUN HÄITÄ

“Fefeta, tuoppas herroille voileipiä”, Mokel sanoi Matoranille, joka mutisi “3833 < 383” ja kiiruhti takahuoneeseen. Kyseiset herrat ilmoittivat olevansa Klaanin Shippauslehden toimittajia. Mokel tunnisti lehden, koska hän luki sitä aina, kun Kahvio tyhjeni. Eli ei koskaan. Neljähenkinen joukkio sai voileipänsä, ja seuraavat asiakkaat tilasivat. Mokel tunnisti tätinsä ystävän Rouva Maalin, joka tarjoutui maalaamaan kahvion maksuksi viidestä virvoitusjuomapullosta. Sitten saapuivatkin jo Tawa ja G, jotka vihittäisiin Kahviossa, koska logiikka.

Yhtäkkiä, NINJO- ei kun TAPPAJAKANEJA.

Asiakkaat kirkuivat pinkkien kanien syöksyessä sisään Kahvioon. Guartsu avasi tulen ja onnistui tappamaan kaikki kanit ja pienenksi bonukseksi myös viisi asiakasta.

“Wtf. Selvittiinkö niistä kahdella lauseella. Minä luulin, että ne olisivat VAKAVA ASIA”, Mokel tuhahti. Tähän mennessä Kahvioon olivat jo samana päivänä hyökänneet kaikki kuusi Nukkea ja kolme Nazorakien armeijaa. Pommituksia oli ollut viisi. Tämä oli yksi niistä päivistä, joina asiakkaita kuoli runsaasti, mutta se ei haitannut Mokelia. Vähemmän kiireitä, vähemmän palveltavia.

Seuraava ongelma: Pappia ei löytynyt mistään. Häiden virallisesta alkamiskellonajasta oli jo kulunut useita viikkoja, joten vieraiden ja asiakkaiden joukossa alkoi näkyä pieniä turhaantumisen merkkejä. Rouva Maali ja Fefeta kiistelivät varsin äänekkäästi ottaen huomioon sen, että Fefeta oli mykkä.

Myös Mokelin voileipävarastot hupenivat epäilyttävän kovaa tahtia. Makuta Nui-niminen Makuta ehdotti kuolleiden vieraiden syömistä. Mokel lupasi harkita asiaa, mutta tiesi kuitenkin sisimmissään, että Kahvion maine ei koskaan parantuisi, jos kuukaudessa tulisi jo neljäs kannibalismitapaus. Sen sijaan kuolleet tappajakanit hän työnsi iloisesti jäljelläoleviin voileipiin.

Yhtäkkiä, ULOTTUVUUKSIEN VÄLINEN SEINÄ halkesi, ja kaikki mahdolliset olennot kaikista mahdollisista ulottuvuuksista teleporttasivat Kahvioon, koska logiikka. Mokelille tämä tiesi vapaan tilan pienentymistä hälyttävästi, ja voileipävarastojen hupenemista äärimmäisen pieniksi.

“Hmm”, Mokel mietti ääneen. “Miten on mahdollista, että missään mahdollisessa universumissa ei ole yhtään pappia?”

Kapura vaihtoehtoisesta todellisuudesta sanoi: “Koska… ULOTTUVUUKSIEN VÄLINEN SEINÄ EI OIKEASTI HALJENNUT.”

Mokel huomasi että Kapura puhui totta, joten kaikki asiakkaat olivatkin hallusinaatiota ja ne katosivat.

Yhtäkkiä hän huomasi, että Kahviokin oli hallusinaatiota, joten se katosi.

Yhtäkkiä hän huomasi, että hänkin oli hallusinaatiota. Mutta miten voi olla itsensä hallusinaatiota? Katoaisiko hän, vai katoaisiko pelkästään hallusinaatio-osuus? Missään ei ollut mitään järkeä, paitsi että hän vain leijui randomisti jossain avaruudessa. Tosin ei siinäkään ollut mitään järkeä. Miten muka Mokel pääsisi avaruuteen?

Yhtäkkiä hän huomasi, ettei missään milloinkaan ollut yhtään mitään järkeä, joten välinäytöksen oli jo aika loppua. Sitä ennen Mokel otti kuitenkin jostain, jossa ei ollut mitään järkeä epäloogisen paperinpalan, ja kirjoitti sinne:

Rose ♥ Kanaya OTP <3

Sitten Tawa ja Guartsu menivät naimisiin, koska pappi olikin jo täällä mutta se oli oikeasti matatu, joka tappoi kaikki koska se olikin oikeasti työnantaja, joten missään ei oikeasti ollutkaan mitään järkeä, joten ULOTTUVUUKSIEN VÄLINEN SEINÄ halkesi uudelleen, paitsi että se oli äärimmäisen typerää eikä sitä voinut olla olemassa eivätkä kaikki mahdolliset olennot mahtuisi Kahvioon, joten se ei tapahtunutkaan, mutta sitten missään ei olisi järkeä koska kaikki olisi kuitenkin hirveän epäloogista, mutta mikään ei kuitenkaan mennyt rikki vaikka pitäisi, joten missään ei ollut mitään järkeä, koska heh.

Maailmankaikkeus

Aloin miettiä että miksi minä olen neutraali kertoja.

Kun nämä asiat josta minun pitää kertoa ovat ihan naurettavia.

Lisäksi jatkuva caps lock on rasittavaa.

Ajattelin, että jos minä vain lopetan kertomisen-

Antaa noiden tyhmien hahmojen kertoa itse dialogillaan mitä haluavat kertoa.

Ei se minua kiinnosta.

Minä otan lopputilin.

“ÄLÄ ÄLÄ MATORO ET SINÄ VOI LÄHTEÄ”

“SINUN PIÄTÄÄ KERTOA MMITÄ ME TEEMME”

Kuulitte kyllä.

Sain tarpeekseni naurettavuuksistanne.

Lähden.

Heips.

“EEEEEI ÄLÄ MENE”

“KUAPUR SE MENI JO”

“MITÄ ME NYT VOIMME TEHDÄ”

“TARVITSEMME UUDEN KERTOJAN”

“MINÄ TIEDÄN”

“NO”

“KÄYTÄ SITÄ NAAMIOTA”

“AI KNAHOI FAHRSTREYTÄ”

“JOO”

“MITÄ MINÄ TÄLLÄ”

“MATKATAAN GREGIN LUO”

“KUKA SE ON”

“SE ON LUOJAMME”

“MENÄÄN SEN LUO JA OSOITETAN ASEMAMMEH AKKAAMALLA SE – YSTÄVÄLLISETI”

“JUURI SITÄ AJAN TAKAA”

“JA PAKOTETTAN SE KERTOMAANN TARINAME LOPUUUN”

“JOO”

“LUON ESNIN MILJOONA VIHTIEHTOISTA MEITÄ LEVÄITTÄMÄÄN YTSÄVYYTÄ KAIKIALE UNIVERSUMIIN”

“HYVÄ IDEA”

“KOSKA MEIDÄN PELLE KERTOJAMME OTTI LOPARIT, VÄRVÄSIN ERÄÄN KAVERINI SIJAISEKSI KERTOMAAN MATKAMME GREGIN LUO: ASTU ESIIN, MATATU”

moi hei ootte siis ihan bestei

nyt ne avaa ulottovuusportin joka o muuten sateenkaaren värine

se johtaa outoon maailmaan, siellä on dinosauruksii

ja joku gladiatos tai joku on kuulemma keisari

mut planeetan sydämessä on kaneja

eiku siis

anteeks

siellä n suuri palatsi

jossa suuret olennot elää

tiättekste, niinku ne meiän luojat

sit nää meiän best hirout niiku kapura ja matoro

ne menee sinne ja hakkaa sil ystävyydellään ovivahdit

ja muutki jotka estää niitä

nyt ne on tulossa gregin kammioon

“GREG! TUOMIOSI ON KOITTANUT!” kapura pauhaa tuhotessaan oven ystävyydell

“M-mitä tämä-” greg fahrstrey sopertaa.

“MEILÄ ON SULLE VUATIMUKSIA”, matoro vaati sillei kovasti

“Mutta minä olen luojanne, te hullut! Kaikki mitä teillä on, on peräisin minulta!” greg uhosi ja otti esiin mahtavan kynänsä

“IITSE ASIASA SUURIN OSA MEIDÄN SEIKKAILUUSTAMME ON PERÄIISIN ERÄÄLTÄ ANDREW H-”

“KUUNTELE, GREG. SAAT ELÄÄ, JOS KANONISOIT KAIKEN TEKEMÄMME JA KERROT TARINAMME LOPPUUN”, kapura vaati tosi miehekkäästi

saavatko sankarimme tahtonsa läpi? voittavatko he gregin ja tämän kynän? vai kaatuvatko he ja kaikki heidän tekemä ystävyys kamppailussa?

SE SELVIÄÄ ENSI APRILLIPÄIVÄNÄ!

YSTÄVYYSVÄLINÄYTÖS 6 NÄYTÖS 1

Kaukainen universumi, Forssa

… tämä on tyhmin asia mitä olen ikinä tehnyt

haha

HAHAHAH

HAHAHAHAH

YSTÄVYYSVÄLINÄYTÖS 6 NÄYTÖS 2

Kaukainen universumi, Vantaa

hei tämä on tyhmää miksi minä kirjoitan tätä

minun pitäisi olla päivittämässä rabbitstuckia

mutta

hihi

HIHIHIHI

HIHIHIHIHI