Avainsana-arkisto: Zyglakit

Dynamo: Äpärät

https://meri.klaanon.fi/killjoy/%C3%84p%C3%A4r%C3%A4/01+On+the+Precipice+of+Defeat.mp3 Tyhjyyden reunalla, ikuisuuksien päässä raksuttavan kellokoneiston kaikkinäkevän katseen rajalla seisoi kaksi pientä hahmoa. Niistä tummanpunainen, paljolti matorania muistuttava vipatti jalkaansa hermostuneena. Tämän toveri, mustiin riepuihin kiedottu, taas oli naulinnut katseensa tiukasti todellisuuden puhtaaseen valkeuteen ilmestyneeseen synkkään säröön. Se leijui keskellä ei niin yhtään mitään vain muutaman metrin sitä seurailevan kaksikon yläpuolella. Se ei ollut … Jatka lukemista Dynamo: Äpärät

Reviirisota

Bio-Klaanin saarella käytiin reviirisotaa, josta Tawan klaanilaiset tai Kenraali imperiumeineen eivät tietäneet mitään. Vanha viha kasvoi, kun palkkasoturit iskivät moottoripyörillään ja polttivat kaiken. Vaan eipä Gaggulabio arvannut, että nälkää ei sammutettu räjähteillä. Nälkä vaati enemmän. Nälälle eivät riittäneet edes ne pulleat skakdit, jotka Gaggulabion leirin kirjanpito merkitsi miestappioiksi. Hallituiksi riskeiksi kannibaalikylien tuhoamisessa. Muinaiset villi-matoranit hylkäsivät … Jatka lukemista Reviirisota

Kairan Soturit

Bio-Klaani Tornikahvila Kaikista Toa Muothkan kokemista Bio-Klaanin kaupungin ruokapaikoista pohjoissen kaupunginmuurin kupeessa oleva Tornikahvila oli kaikkein ankein. Ruoka oli liian kevyttä, leipä liian vaaleaa, kalustus epäkäytännöllisen kiemuraista ja tarjoilijat kysyivät joka välissä, oliko hänellä kaikki hyvin; Ihan kuin kokeneella Toa-korpisoturilla menisi huonot jalkapanssareihin heti sivistyksen keskellä. Oli asiassa kuitenkin hyviäkin puolia. Tornikahvila oli nimensä mukainen, … Jatka lukemista Kairan Soturit

Älä mene metsään

Bio-Klaanin Saari, Lehu-Metsän itäraja Metsän laita häämötti jo. Jäätutkijalla ei ollut aavistustakaan, kuinka kauan hän oli juossut. Auringot loistivat jo kirkkaina taivaalla, joten kohtaamisesta Kätösten kanssa oli jo useita tunteja. Hän ei kuitenkaan suunnitellut pysähtyvänsä. Valkoinen Nazorak vilkaisi taakseen. Hän tiesi, ettei tiedustelun kaksikko ollut seurannut häntä, mutta pälyili silti olkansa yli vähän väliä. Tälläkin … Jatka lukemista Älä mene metsään

Hirviöt eivät itke

Matoran-Umbra istui kahvion mukavimmalla penkillä, ainakin omasta mielestään. Hän piteli kolmisormisella kädellään redstarbucksin caramel mukau-lattea, josta hörppi aina välillä lämmintä juotavaa. Päivä lähtisi hyvin käyntiin laadukkaalla kahvilla, kuten tavallista. Päivän klaanilehti oli rutussa pöydällä. Tai ehkä se oli edellisen päivän. Siitä Umbra ei välittänyt, sillä hän joisi nyt vain kahvia, samalla syöden voileipää. Tuolin asentoa … Jatka lukemista Hirviöt eivät itke