Avainsana-arkisto: skakdi

Päivänvaloon

Pohjoinen manner, Rahtapolis Seitsemän päivää ennen sarastusta Rautatieasema ei ollut kylän suurin rakennus, mutta yksi isoimmista kuitenkin. Sen julkisivu oli suhteellisen koruton, mutta aseman saviseinien valkea rappaus oli puhdas ja varmasti vain vähän aikaa sitten uusittu. Junien savukaan ei ollut tummentanut väriä kuin vain vähän. Paremmin säilynyttä skakdiarkkitehtuuria kuin mikään Zakazilla, sankari tuumaili ja nojautui … Jatka lukemista Päivänvaloon

Neuvonpitoa zakazlaiseen tapaan IV

Meri Mustan palkkasoturin käyttelemät airot kauhoivat vettä jo toista tuntia. Hän oli ulapalla kahdestaan vaitonaisen matkakumppaninsa kanssa. Jos Amazua olisi ollut veneessä yksin, hän olisi saattanut käyttää jotain muista proteeseistaan liikkuakseen vauhdikkaammin. Hän ei kuitenkaan tahtonut säikyttää veneen kärjessä istuvaa, ilmeisen hermostunutta zyglakia yhtään enempää. Eikä ehkä paljastaa korttejaan. Oli aurinkoinen päivä, ja meri oli … Jatka lukemista Neuvonpitoa zakazlaiseen tapaan IV

Koodinimi: LEGIOONA

Syrjäkuja, hyvin syrjässä Kuja oli pimeä, ahdas ja likainen. Se oli juuri sellainen paikka jossa aivan taatusti tapahtui paljon ikäviä asioita. Hämäriä ja laittomia. Ja epäilyttäviä. Tätä mieltä oli myös kujalla värjöttelevä epämääräisen näköinen hahmo. Hahmo oli matoran. Tarkalleen ottaen pitkään ruskeaan takkiin pukeutunut po-matoran. Kyseinen matoran oli vetänyt nuhjuisen lierihattunsa syvälle päähänsä. Tarkka katsoja … Jatka lukemista Koodinimi: LEGIOONA

Soturi kahleissa

Zakaz Veitsipellava oli ainoa hyötykasvi, joka enää menestyi kuolleessa erämaassa. Se vaati vähiten vettä, kesti auringon polttavan kuumuuden parhaiten, ja siitä voisi tehdä sekä vaatteita, ruokaa että alkoholijuomia. Kolmannen vientituotteen kysyntä ei koskaan päättyisi Zakazissa. Tämän sitkeän kasvin ainoa vaatimus oli, että se kasvoi vain tietyllä kasvuvyöhykkeellä Syväläisjärven lähellä, joka vain tekisi plantaaseista vielä ihanteellisemman. … Jatka lukemista Soturi kahleissa

Tuoppi olutta

Zakaz, Kapakka Sahann: ”Mikokk, toinen tuoppi ol-” Gerew: ”MiKoKk HeI nYt, ToInEn TUOPPI! Sahann: … Juupa juu. Mikokk: ”Gerew, olet saanut tarpeeksi. Eikö sinulla ole töitä?” Gerew: ”EmMäÄ Ny vÄlItÄ. mUl oN AiNa vApAa-aIkAa nY” Mikokk: ”Niinpä niin. Taas potkuja? Mitä eukkosikin sanoisi…” Gerew: ”Ei mUl eNäÄ NaIsIi oO, mIkOkKkK. jÄtTi mUt aIkOi sItTeN PiMpElIpUm … Jatka lukemista Tuoppi olutta

Ampujat

(Musiikki ei valitettavasti toimi upotettuna. Kuunnelkaa se toisesta välilehdestä) Kuusitoista päivää ilman hyökkääjiä. Kuusitoista päivää ilman taistelua taistelukentällä, tässä yksinäisen puumajan maalla. Mutta Zaiggera tiesi paremmin, ja jatkoi odottamista. Jokainen lihas jännittyneenä, kivääri kädessä, ja silmät tarkkana aurinkolasien takaa. Skakdi-nainen taitosi vuosia sitten sodassa jokaisen ruumiillisen impulssin sivuuttamisen. Kuten kaikki hyvät ampujat, hän oli liikkumaton, … Jatka lukemista Ampujat

6: Nimeämispäivä on antamisen aikaa

Zakazin vehreät metsät ja alangot tarjosivat rikkaat ja kauniit maisemat skakdien lajille. Liskomaiset mutta hyvin lihaksikkaat olennot, joilla oli outo selkäpiikeistä muodostuva selkärangan jatke asuttivat tätä maailmaa. Maailman keskiosissa asuivat syväläiset ja lajit elivät rauhassa keskenään. Kastelukanavia oli vedetty keskellä sijaitsevasta suuresta keskusjärvestä pitkin saaren sisämaata ja laajat pellot ja laitumet hallitsivat saaren kuvaa. Tahtorak-laumat … Jatka lukemista 6: Nimeämispäivä on antamisen aikaa

Guardian

KlaaniSairasosasto ”Hei. En tiedä, kuuletko minua. En välitä.” Raskaat verhot estivät vähäisenkin valon pääsyn huoneistoon. Hämyisässä sairaalaympäristössä valkoinen ja musta sekoittuivat harmonisesti. Harmaata ei ollut. Oli vain mustia siluetteja, jotka liikkuivat valkoisuudessa.Aivan ikkunaa vasten nojasi tuoli, jolla istui sotilaallinen hahmo. Metrin päässä hahmosta löytyi peti, jolla makasi huoneen ainoa potilas. Tämä nukkui rauhallista unta. ”Ne … Jatka lukemista Guardian