Avainsana-arkisto: Ritarikunta

Epäilty

Umbran uni (se matoran) Umbra pyöri isossa sängyssään. Peitto kiristyi hänen ympärillään. Hän oli nukkunut selällään, mutta nukkui nyt vatsallaan. Niskaa kivisti, mutta hän ei sitä unessa tiedostanut, sillä unessa oli jotain muuta kamalaa. Uni itsessään oli tämän maailman viheliäisin ase. Mieliavaruus oli selviytynyt elohopeapainajaisesta. Hän ei ollut nyt tähdissä vaan jossain aivan muualla. Jossain, … Jatka lukemista Epäilty

Omasta mielestä

Ga-Metru Metru Nui Kaksoisauringot olivat jo laskemassa, kun neljä toaa saapuivat Ga-Metruun. Jalkapatikalla kanavien ja salmien täyttämässä kaupunginosassa eteneminen oli sangen vaivalloista, he olivat huomanneet. Ga-Metru oli muuten kaikin puolin miellyttävä kaupunginosa. Se oli rauhallinen ja tietyllä tapaa rentouttava, eikä Po- tai Onu-Metrulle tyypillistä teollisuuden hälinää ollut lainkaan. Siitä, ettei matka kuitenkaan ollut mikään sunnuntaikävely, … Jatka lukemista Omasta mielestä

Suurriistaa suurkaupungissa

Metru Nui Glennhu vetäisi kartanlukijan puoleisen oven napakasti kiinni. ”Okei, menoksi.” Neljälle matkustajalle suunniteltu vaunu lähti lähti liikkeelle jalat maata vasten naputtaen. Parkkipaikalta päästyään se sulautui osaksi Le-Metrun kiireistä liikennettä. Tie oli alin neljästä päällekkäisestä kulkuväylästä, ja niiden yläpuolella oli vielä reitit vähintäänkin yhtä monelle kerrokselle ilmalaivoja. Mikä tahansa muu kolkka tunnetusta maailmasta olisi ollut … Jatka lukemista Suurriistaa suurkaupungissa

Ei edes kahvitaukoa

Ritarikunnan salainen konttori, muutamia päiviä sitten Kuminen leimasin suuteli paperiin jälkensä. Se oli nyt virallista. ”Se on tehty, Glennhu”, selakhilaani totesi innottomasti harppoessaan tiskin luota takaisin partnerinsa tykö. ”Se on tehty.” Puhutellun ritarikuntalaisen kulmat kohosivat jalon Kanohi Komaun takana, ja hän laski lukemansa sanomalehden. Cyrenda jatkoi: ”Makuta Nui on nyt arkistoitu kuolleeksi.” Hopeinen selakhilaani lisäsi … Jatka lukemista Ei edes kahvitaukoa

Valaistuneet silmät ja puolikkaat kasvot

Atheonistien saari Kultaiset silmät sammuivat ja nykyisyys palasi. Selakhilaanin naamio antoi hänelle kyvyn katsoa menneisyyteen, mutta täällä kuka tahansa näki hiekkakiven matkustustuksen ajassa. Ympyrä oli sulkeutunut: luonnon muodottomuus oli vaihtunut kaupungin suoriin kulmiin ja siitä taas esittämättömäksi romuksi. Atheonin kunniaksi rakennettu kaupunki oli lakannut olemasta, kun kamppailu Nimdasta saapui saarelle ja tuhosi kaiken. Jäljellä oli … Jatka lukemista Valaistuneet silmät ja puolikkaat kasvot

Puolijumalatkin jättävät jälkiä

Pienen saaren kivinen ranta, muutamia päiviä sitten. Kolme hahmoa oli kerääntynyt pienen kraatterin ympärille kuun valaistessa ympäristöä. ”…aika laskeutuminen.” Montun keskellä oli äärimmäisen entinen alus. Se oli ollut pienehkö ja rungoltaan skootterimainen, mutta nyt se oli romu ja kasa. Kuitenkin hajonneen mössön keskeltä erotti muutamia selviä osia: Ohjaustanko, osa satulaa ja kyljen panssari olivat enemmän … Jatka lukemista Puolijumalatkin jättävät jälkiä