Avainsana-arkisto: Nimda

Ihme Maa

Versio 1.2 Windows | Linux | macOS Versiohistoria Ihme Maa 1.2 * Skin näkyy lopputeksteissä * Garanin vaihtoehtoisen dialogin näkee questin tehtyään myös silloin, jos kadotti saadun esineen * Vikean esineiden hitbox kattaa koko hyllyn * Korjattu bugi, jossa Guardian respawnasi joskus

Päivän ensi säde

Bio-Klaani Lähes viisi kuukautta ennen sarastusta Aamuyö https://arkisto.klaanon.fi/media/pre-kone8/Verenperint%C3%B6/Scott%20Walker%20-%20Vox%20Lux%20OST%20-%20Opening%20Credits.mp3 TYTTÖ. Mitä Visokki oli äsken sitten tehnytkään, ajatus painautui nyt sivuun samalla tavalla kuin hän itse vasten metallirappusia. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, että hän ei edes tiennyt, mikä oli hänet rappusia vasten painanut. Kaikki oli sinistä ja valkoista ja pimeää ja täysin äänetöntä ja samaan aikaan … Jatka lukemista Päivän ensi säde

Dynamo: Tytär

Taivas oli tuhkaa ja meri oli liekeissä. Kuolemaa ei koskaan aiemmin oltu jaettu niin hirvittävässä skaalassa. Salmen yläpuolelta kohti sen syvyyksiä valuva Mustan Käden taistelulaiva jyrsi itsensä ja alleen jääneen xialaisen lentotukialuksen metallisirpaleiksi ja tulipalloiksi. Sadat elämät päättyivät silmänräpäyksessä, eikä taistelua johtavilla ollut aikaa edes noteerata niitä. Kolme ionisiipisten yksikköä jauhautui kuoliaaksi, vain jotta kolme … Jatka lukemista Dynamo: Tytär

Verenperintö

Tuhansia vuosia ennen sarastusta https://arkisto.klaanon.fi/media/pre-kone8/Verenperint%C3%B6/Steven%20Wilson%20-%20The%20Map.mp3 Oli kolmannen kuukauden ensimmäinen päivä Käskynhaltijan vaihtumisen jälkeen, kun kerubi matkasi etelään. Hän antoi siipiensä kantaa kauas sodissa palavien titaanikuningaskuntien toiselle puolelle, aina kaakkoissakaran juurelle asti. Sinne, missä raivoavan, hyytävän meren hopeakuohut piiskasivat vasten maailman seiniä ikuisesti ja rauhoittumatta. Siellä, kiinni hänen tuntemansa todellisuuden läpäisemättömässä seinäkivessä, oli valtava rakennelma, joka … Jatka lukemista Verenperintö

Aavekaupungin haaveet

Onu-Metru Järkevien mielestä iltapäivä Kolmetoista tuntia ennen sarastusta Ääni oli kuiskinut hänen unissaan. Se oli ollut miellyttävä, pehmeä ääni. Ei mikään, mitä hän olisi koskaan tietoisesti kuullut, mutta ääni, joka sai hänelle turvallisen olon. Ääni, jota kuunnellessaan hän tunsi olonsa paremmaksi. Seuraava ääni ei ollut sellainen. Brrz. Brrrz. Kaksi vaaleanpunaista viirua havahtuivat lamppuina musteenhajuiseen hämyyn. … Jatka lukemista Aavekaupungin haaveet

Nimdan lapset

Bio-Klaani ”Tule sisään”, Matoro tervehti hiljaa. ”Mitä silmällesi on tapahtunut?” ”Seikkailuja”, oviaukkoon ilmestynyt Kepe vastasi. ”… entä sinun naamiollesi?” Matoro harkitsi hetken vastaavansa vain ’seikkailuja’, mutta se ei tuntunut oikealta. Se tuntui siltä, mitä hän olisi vastannut, kun oli vielä ollut hilpeä seikkailija. ”Nimda”, Mustalumi vastasi. ”Siinäpä juurikin syy, jonka vuoksi luoksesi tulin. Luulen, että … Jatka lukemista Nimdan lapset

Huonoa Karmaa

Bio-Klaani Vihreää hohdetta tarkkailevan kiikarisilmän omistaja oli viimein tyytyväinen tarkastukseensa. Skakdi asetti toa-taikaa uhkuvan luodin ystäviensä seuraksi panosvyön kärkeen. Ei Guardian olisi tietenkään enää voinut tehdä muutoksia, jos olisi löytänyt sellaisille tarvetta. Varusteiden läpikäynti kulki Zakazin veteraanille kuitenkin aina samalla tavalla. Ja jos aikaa vain oli, tarkistettiin yksittäiset luoditkin. Ehkä hän palaisi ilman, että olisi … Jatka lukemista Huonoa Karmaa

Valkoiset arvet

Yksi Tie Bio-Klaani Aamu oli jäätävän kolea. Matoro nautti siitä. Hän olisi odottanut talvea, ellei pohjoisesta vyöryvä Allianssin sotakoneisto olisi tullut sen kanssa yhtä matkaa. Klaanin kadut olivat hiljaiset. Toa suosi aamuhämärää kuljeskellessaan kaupungissa. Hän ei jaksanut vastailla uteliaille ja mukahuolestuneille. Hän selitti itselleen haluavansa rentoutua, mutta hän kyllä tiesi sen oikeankin syyn. ♫ Et … Jatka lukemista Valkoiset arvet