Avainsana-arkisto: Nazorak

Sonnenrad

Nazorak-pesä Tunti sarastuksen jälkeen https://meri.klaanon.fi/matorotbs/Pikkuviestej%C3%A4/Sonnenrad+-+Y%C3%B6ntuoja.mp3 Arkkiagentti pysähtyi jämerän metallioven eteen hengästyneenä ja tuskin silmäystäkään nukkuneena. Molemmilla puolilla päivystävät barettipäiset kenraalinkaartilaiset käänsivät vain hieman niskojaan katsoessaan häntä kohti. Imperiumin parhaimmistoon kuuluvat jämerät harteikkaat sotilaat oli verhottu kiiltäviin kunniamerkeillä somistettuihin haarniskoihin, mutta käsissään nämä pitivät ladattuja pistooleja. ”Arkkiagentti”, toinen korstoista sanoi rouhealla äänellä ja nyökkäsi tätä kohti. … Jatka lukemista Sonnenrad

Tervetuloa Koneeseen — Jälkinäytös

https://s3.eu-north-1.amazonaws.com/meri.klaanon.fi/guardian/Tervetuloa+Koneeseen/act8/Musiikki/5+Dogwood+Drive.mp3 Visokki raotti hitaasti silmiään sallien hämäryyden varjon sulaa pois näkökenttänsä edestä. Toisiinsa limittyvät unikuvat kaikilta todellisuuden tasoilta – koneiston jyske, Bio-Klaani, väritön hiekka-aavikko, Rakentaja, Tawa, Avde – päättivät villin tanssinsa hänen tajunnassaan ja antoivat myöten silmiin virtaavan valon tulvalle. Hetken oli häikäisevän kirkasta, sitten Visokki tottui jälleen näkemiseen. Hän ei ollut enää Admin-tornin taukohuoneessa. … Jatka lukemista Tervetuloa Koneeseen — Jälkinäytös

Oletteko kuulleet

Bio-Klaanin saari Päivä ennen sarastusta Jälleen vaikutti siltä, että sankaruutta ja kunniaa oli jaossa vain rajallisia määriä. Kaukana etelässä, suuren vuoren toisella puolella, taisteltiin. Joukko-osastot marssivat voittoisasti kohti etelää, pistimet tanassa ja kiväärit laulaen. Kuulemma. Täällä sen sijaan… Pysähtyneisyys piti huonetta miehityksessään ja kolmatta viikkoa putkeen. Huonetta, tai ehkä oikeammin luolaa, valaisi ainoastaan yksi kattoon … Jatka lukemista Oletteko kuulleet

Verenperintö

Tuhansia vuosia ennen sarastusta https://meri.klaanon.fi/guardian/Kone8prequel/Verenperint%C3%B6/Steven%20Wilson%20-%20The%20Map.mp3 Oli kolmannen kuukauden ensimmäinen päivä Käskynhaltijan vaihtumisen jälkeen, kun kerubi matkasi etelään. Hän antoi siipiensä kantaa kauas sodissa palavien titaanikuningaskuntien toiselle puolelle, aina kaakkoissakaran juurelle asti. Sinne, missä raivoavan, hyytävän meren hopeakuohut piiskasivat vasten maailman seiniä ikuisesti ja rauhoittumatta. Siellä, kiinni hänen tuntemansa todellisuuden läpäisemättömässä seinäkivessä, oli valtava rakennelma, joka … Jatka lukemista Verenperintö

Rohtoryövärit

Yö Tasangot Nui-Koron ympärillä Kaksi tuntia ennen sarastusta Mein punainen zyglakinnokka kohosi hitaasti hiljaa virtaavan joen pinnasta. Siihen oli takertunut erinäisiä vesikasveja, mutta soturi oli liian keskittynyt tekemään asialle mitään. Kenties ne auttaisivat kätkemään hänet paremmin, Mei tuumi ja muisti kuulleensa, että nazorakitkin naamioivat toisinaan leirejään kasvein. Calibus veti naisen pään takaisin pinnan alle, kun … Jatka lukemista Rohtoryövärit

Iloinen kävelyretki

Klaanin selliosasto Matoralainen oli paikalla jo neljättä kertaa. Kahdella ensimmäisellä yrittämällä pieni Plaploo oli epäonnistunut saamaan sellissä viruvaan Vaselliin edes puheyhteyttä: liskotar oli vain sähissyt jotain zyglakiksi. Edelliskerta oli kuitenkin osoittautunut hedelmällisemmäksi, ja nyt – yrittämän numero neljä kohdalla – zyglak vastaili jo, vaikkakin vähäsanaisesti. Ylikersantti 1034 tarkkaili tilannetta sellistään käytävän toisella puolella. Hän ihaili … Jatka lukemista Iloinen kävelyretki

Sotaa varten ystävät ovat

Mustaa Hauta kasvoillaan pitävä tulen toa sai hampaansa pestyä ja pysähtyi katsomaan hyllyllä olevaa valokuvaa. Siinä oli kaksi toaa leirinuotiolla jossain päin saarta. Männyn juurella oli nipussa muutama kuollut kanalintu. Vasemmalta tarkkailija tunnisti oman Haunsa, oikealla istui mirukasvoinen nuorempi ilman toa. Tulisankari hymähti muistolle, otti pöydältä täyden vasamaviinen, kiillotetun varsijousen sekä vastarasvatussa huotrassa lepäävän miekan … Jatka lukemista Sotaa varten ystävät ovat

1359

Tummanruskea tiedustelu-upseeri istui pöydän toiseen päähän ja käänsi valon kohti toista torakkaa. ”1359”, hän luetteli numerosarjan hitaasti ja huolettomasti. Kuulustelijan hyönteiskasvoilla oli pieni virne. 1359 nosti katseensa pöydästä. Hän oli surkea näky. Toinen vihreistä silmistä veresti ja oli turvonnut. Arpeutunut kitiinikuori oli lian ja kuivuneen veren peitossa. Sen saumoissa oli pinttynyttä hiekkaa. Kuoreen kirjoitettu numero … Jatka lukemista 1359