Avainsana-arkisto: MahriKing

Löylyn huumaa

Bio-Klaani, sauna

Kiuaskivet sihisivät kuin kyrsiintyneet turmion kalkkarokäärmeet löylykauhasta lentävän veden rypistellessä niiden pinnalle. Vanhan hirsihuoneen sisälämpötila oli nyt vähän vaille sata astetta. Tällaisissa olosuhteissa mikään tavallinen mörrimöykky tuskin selviäisi ilman radikaalia nestehukkaa, paitsi vanha kunnon Make. Omalaatuisen lämpötottumusen omaavana moderaattori joutui sueimmiten saunomaan yksin. Osasyy taisi taas olla se että kyseinen pieni hirsikyhäelmä oli linnakkeen vanhimmasta päästä. Lauteet olivat karheita ja käsittelemättömiä, lattia oli koottu epätasaisesti kivilaatoista joihin kuka tahansa olisi voinut iskeä varpaansa. Kiuas oli kallellaan ja uuninluukku hädin tuskin pusui kiinni. Mutta mitäpä perinteiseltä saunalta olisi voinut odottaakaan.

Klaanin tiluksilla kulki tarina Toa Higimögistä, hien Toasta, jonka huhuttiin pitävän linnakkeen jokainen höyryisä rentoutumispaikka tip top- kunnossa, halusi sitten kuka tahansa saunoa milloin tahasa. Tämä oli kuitenkin pelkkä tarina. Ei sillä, etteikö se olisi totta…

Make laski löylykauhan kädestään nojaten taas saunan takaseinää vasten. Hän istuskeli ylimmän lauteen keskellä. Se tuntui jotenkin mukavimmalta paikalta. Osaa moderaattorin puoliorgaanista panssaristoa peittämiä suomuja vasten nojasivat tyynet lämpöaallot. Make hengitti rennosti syvälle sisään ja ulos levitellen siipiään. Näin rento lämmin ilma saavutti mös hänen sisäpuolensa. Edelleen Maken vatsa-aluetta suojaava side oli mukavan joustavaa ja eristi hyvin. Lääkärit olivat olleet huolissaan Maken vatsaansa saamasta haavasta. Hän oli saanut luvan ottaa sen pois tänään. Vaikka Maken epätavallinen elimistö oli hoitanut kaikki hänen haavansa lopulta olemattomiin, tässä oli jotain kummallista.

Maken epämääräinen keho oli aina kiehtonut Klaanin tutkijoita, mutta Make ei halunnut että hän olisi jonkinlainen tutkimuskohde, ja tätä tahtoa Matoranit olivat mainiosti kunnioittaneet. Tällä kertaa kaikenlaiset tutkimukset olivat olleet vättämättömiä Maken terveyden takaamiseksi. Hänestä oltiin otettu jos jonkinlaista näytettä ja kaiken aikaa hän vain oli maannut (mukavalla) sairaalasägnyllä turhautuneena ja pitkästyneenä. Asiaa olivat kuitenkin piristäneet lukuisat tervehdyskortit sun muut, mikä viesti siitä että muut todella välittivät. Maken positiivisuuden pilvilinnaa kuitenkin varjosti jälleen pienoinen sadepilvi. Hän ei ollut aiemminkaan tarvinnut minkäänlaista tietoa siitä mitä hänen sisällään tapahtui. Kaikki vain tapahtui luonnostaan.

Mutta hänet oli aiemmin hemmetti vieköön myrkytetty. Tällaisen kuvan hän oli hoitajien raportista saanut. Mutta mitkään sivuvaikutuksista eivät viitanneet muihin kuin vatsavaivoihin. Entä se, mitä Zyglakien kanssa tapahtui?. Luonnollinen puolustusmekanismi, vaiko totaalinen napsahtaminen? Sillä hetkellä Make oli halunnut vain pelastautua tilanteesta. Löytää poispääsyn. Mutta sen sijaan hän oli repinyt Zyglakit kappaleiksi. Ainakin hän uskoi niin… Make itse muisti tapahtumat vain osittain, ja näitä muistoja varjosti voimattoman sivustakatsojan tunne. Monet kerrat hänellä oli mahdollisuus yksinkertaisesti paeta tilanteesta. Mutta hän halusi taistella. Taitella ja voittaa. Vihollinen piti tuhota. Mutta, ansaitsivatko ne sen? Ne murtautuivat linnakkeeseen, tappoivat lukuisia viattomia Matoraneja, eikä tarvittu vainoharhiausutta päättelemään että niillä oli pahoja aikeita Klaanin ylläpidon suhteen.

Make oli jo pitkään epäillyt omaa jaksamistaan saarella vallitsevan sotatilan suhteen. Lähinnä sitä, että hän nimen omaan jaksaisi. Liiankin hyvin… Asian miettimien tuntui heti aiheuttavan ikävää kihelmöintiä Maken siteen alla… Pienoinen hermostuneisuus, ehkä jopa pelko tunkeutuivat Maken mieleen. Osa hänestä ei halunnut tietää tutkimusten tuloksia. Toisaalta hänen oli pakko. Se auttaisi häntä käsittelemään itseään paremmin. Toisaalta…

Ei, Make mietti. Hän oli päivien jälkeen onnistunut rentoutumaan, eikä hän heittäisi sitä hukkaan. Koska kaikkea pilpehööriä oli tapahtunut, Maken henkilökohtainen terveydentila oli mitätön sivuseikka. Juuriadmin makasi teho-osastolla, jokin arvokas mystinen keilapallo oli viety ylläpidon nenän edestä, ja ties mitä muuta. Ja kaiken viimeaikaisen varjolla tämä ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään uutta. Ainoa ylläpidolta koko aikana tullut viesti Makelle on ollut kehotus toipua. Ja siitä hän aikoi pitää kiinni. Make yritti keskittää ajatuksensa ainoaan positiiviseen asiaan mitä hänellä oli päivä kausiin ollut; rentouttavaan ja rauhaisaan saunomishetkeen. Sidettä hän varmaan pitäisi vielä jonkin aikaa. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Haalean oranssi usva ei päässyt leijailemaan ulos siteen tiiviistä rakosista…

Laboratoriotilat

”…Mitä hemmettiä”, tutkimustulosten selvittämistä yrittävä hoitajamatoran äimisteli tuijottaessaan kuvaruutua.