Avainsana-arkisto: linnut

Painajainen merellä

Pimeä huone Kapura sai pelipöydän tärisemään iskiessään sitä luvattoman paksulla sääntökirjalla. Opuksen päällä lojui sekavanoloinen paperipino sekä toan täsmävastaus tunnelmavalaistukseen – vanha taskulamppu, jolla oli myös kätevää osoittaa kanssapelaajia silmiin tarpeen vaatiessa. Pöydälle pinon viereen Kapura asetti pahvilaatikon, jonka mystinen sisältö toi pelaajien mieleen sanaparin ”kokeellinen tarinankerronta”. Lamppu naksahti päälle. Seppä silmäili hetken tämänkertaisen pelisession … Jatka lukemista Painajainen merellä

Aft-Amana 4

Aft-Amana ”Arupakin” huone Henkinen romahdus ♪ Valaistuminen ♪ Se oli niitä tilanteita, jotka jättivät aina niin sanavalmiin jään toan sanattomaksi. Todella sanattomaksi. Hän oli täynnä kysymyksiä. Miksi et kertonut aiemmin, miksi odotit, miksi teit sen. Hän oli täynnä syytöksiä. Petturi, jälleen yksi petturi. Kehenkään ei voinut luottaa (etenkään, kun ei voinut luottaa kenkään). Toisaalta, olisihan … Jatka lukemista Aft-Amana 4

Aft-Amana 2

Valvomo ♪ Penumbra ♪ Kraa. Kraa. Kraa. Lintujen mustat nokat raakkuivat paperilla. Eikä niitä saanut siitä hiljaisiksi. ”Hyi. Näissä ei ole mitään järkevää. Toistelee pelkkää yhtä sanaa. Kraa. Se kyllä liittyy jotenkin niihin lintuihin ja silmiin, mitä täällä olemme jo tavanneet”, Umbra järkeili pitääkseen poissa päästään toisen ajatuksen. Sen, että Kraa oli jo hänen päässään. … Jatka lukemista Aft-Amana 2

Aft-Amana 1

Kirouksen portit ♪ Korppikuoro ja tahtisauva ♪ Pihamaan täytti konekiväärin pauke, jonka sanoma oli selvä: kuolema toille. Toien matka Aft-Amanaa ja mahdollista Nimdan sirua kohti oli saavuttanut taas uuden huippuhetkensä. Umbra oli langennut omiin henkilökohtaisiin varjoihinsa ja muuttunut, mutta Deleva oli yhä oma itsensä – vihainen ja taisteluvalmis. Aineen neljännen olomuodon soturi riuhtaisi plasmakilpensä suojakseen. … Jatka lukemista Aft-Amana 1

Kirouksen portit

Tohtori Cehayan katseelta ei ollut pakenemista, ja Umbra tiesi sen. Punainen kangassohva tuntui pienikokoisuudestaan huolimatta mukavalta, mutta toa havaitsi istuvansa aivan sen reunalla. Avonaisen ikkunan linnunlaulu oli kaunista. Mutta se piinasi. Syytti. ”Tiedätkö, miksi pyysin sinua jäämään?” matoralainen kysyi. “Osaan ehkä arvata. Tai siis lukea olemuksestani, ettei kaikki ole ihan kohdillaan”, valon toa sanoi ihmeen … Jatka lukemista Kirouksen portit

Bauinuvan parantola

Ga-Metru Metru Nui Vuorokaudenaika läheni aamua Klaanilaisjoukon saapuessa vihdoin Bauinuvalle. Ga-Metrun kirjastossa vietetyn päivän jälkeen joukko oli toivonut välttävänsä vahkit yön pimeydessä, ja tähän asti suunnitelma oli onnistunut. Valkoinen mielisairaalarakennus levittäytyi heidän eteensä kaikessa Metru Nuille tyypillisessä moderniudessaan. “Sisäänkäynti”, Kapura kommentoi ja osoitti ovelle, jolla haukottelevat työntekijät aloittivat juuri työpäiväänsä. “Näkeekö kukaan vahkivartijoita?” Jään toan … Jatka lukemista Bauinuvan parantola