Avainsana-arkisto: Dinem

Tarinoiden kaupunki

Telakka https://meri.klaanon.fi/tongu/Tarinoiden+kaupunki/05+Rakeita.m4a ”Ja taas. Sotajoukkomme ovat kuin lehdet tuulessa.” Keltainen jätti nojasi kyynärpäillään matalaan pöytään, jossa musta ja valkoinen kävivät jatkuvaa taisteluaan. Tässä maailmassa musta oli pahasti häviöllä. ”Sinä unohdit taas ratsuni takana vaanivan lähetin. Saisit olla tarkkaavaisempi”, sanoi Tehmut ja pyöritteli syötyä sotilasta sormissaan. ”Kyllä minä sen näin. En vaan muistanut sitä toista lähettiä.” … Jatka lukemista Tarinoiden kaupunki

Kuulapsi I

Neljä tuntia ennen sarastusta https://meri.klaanon.fi/guardian/kuulapsi/musiikki/Moonchild+(Cover)+-+Short+1.mp3 Kuunsirpit langettivat valoaan öisten niittyjen ylle. Kauempana taivaallisten viirujen valo hajosi kirkkaan valkeaksi väreilyksi sinertävän joen virtauksen heijastuksessa. Syksyinen yö oli lämpimämpi kuin moni yö viikkokausiin. Joen matalikossa loikki litsahdellen sammakkoja ja ruutanat pujahtelivat sen pohjassa pelkkinä tummina varjoina. Tuo joki kulki pitkän matkan jostain pohjoisesta, sotaisampien peltojen takaa. Yön … Jatka lukemista Kuulapsi I

Saarretun linnoituksen sotilas

Ennen sotia Jälleen kerran he kerääntyivät Opettajan tulen ympärille kuuntelemaan kaukaisia kertomuksia. Miten kovasti viisas vanhus yrittikään takoa heistä Hyveiden mukaisia sotureita! Tämän Matoro oli kuullut monesti jo matoralaisena, ja oli se kenties edelleen hänen suosikkinsa kaikista muinaisaikojen taruista. Laulu Viimasta ja Vasamasta, kuten se yleisesti tunnettiin, oli yksi niistä harvoista matoralaisten rakkaustarinoista. Se oli … Jatka lukemista Saarretun linnoituksen sotilas

Köysi

https://meri.klaanon.fi/bio-klaani/Hyv%C3%A4%C3%A4+syntym%C3%A4p%C3%A4iv%C3%A4%C3%A4/runningman.mp3 Ikuisuuksien keskellä raksuttavan kellokoneiston kaikkinäkevän kuningattaren katse oli harvoin nauliintunut niin keskittyneesti vain yhteen pisteeseen. Messinkisen koneiston kalinan kaiku kimpoili teknisesti ottaen ei yhtään minkään olemassaolemattomista seinistä ja viheliäisen valheellisesta katosta. Samalla, kun Totuuden laihat lauseet vielä odottivat rekisteröitymistä niitä vastaanottavan tieteilijän ja harhailijan tajuntoihin, huokaili neito aikaraudassa niistä tihkuvaa ironiaa. ”HÄN KOKEE SYMPATIAA … Jatka lukemista Köysi

Dynamo: Äpärät

https://meri.klaanon.fi/killjoy/%C3%84p%C3%A4r%C3%A4/01+On+the+Precipice+of+Defeat.mp3 Tyhjyyden reunalla, ikuisuuksien päässä raksuttavan kellokoneiston kaikkinäkevän katseen rajalla seisoi kaksi pientä hahmoa. Niistä tummanpunainen, paljolti matorania muistuttava vipatti jalkaansa hermostuneena. Tämän toveri, mustiin riepuihin kiedottu, taas oli naulinnut katseensa tiukasti todellisuuden puhtaaseen valkeuteen ilmestyneeseen synkkään säröön. Se leijui keskellä ei niin yhtään mitään vain muutaman metrin sitä seurailevan kaksikon yläpuolella. Se ei ollut … Jatka lukemista Dynamo: Äpärät

Satuhetki

Moderaattorien taukohuone Kahvipannu porisi. Kaksi pitkää hahmoa ryysti vuorotellen kupposiaan. Paperi kahisi, kun skakdi käänteli sylissään olevan lehtisen sivuja. Aina välillä Bladiksen kasvoille nousi tämän naamaa leveämpi virne. ”Ha ha! Miten tuolla edes ammutaan?” Vaikka parin vuosikymmenen takainen Xian tehtaiden asekuvasto oli jo kärsinyt ja sen värit auringon syömiä, skakdille siitä oli loputtomasti iloa. Paaco … Jatka lukemista Satuhetki

Seitsemän

Bio-Klaani, Telakan kasarmit Laukaus kaikui avaran sisäampumaradan halki. Maalitaulun puinen selkämys säpälöityi pilveksi sahajauhoa, joka laskeutui verkkaisesti kohti betonista lattiaa. Saman maalitaulun etupuoli oli kuitenkin vahingoittumaton ja tuore, jos ei ottanut huomioon pientä savuavaa sisäänmenoaukkoa numeroiden kuusi ja kahdeksan välissä. Guardian seisoi alle sadan metrin päässä taulusta rajatulla ampuma-alueella. Skakdin asento oli etukumarassa ja edelleen … Jatka lukemista Seitsemän

24: Yli merten ja halki historian

Saari Valonpilke historian alkuhämärissä Pitkä kesä oli muuttumassa syksyksi, mutta sitä ei syvältä maan povesta havainnut. Vähäinen auringonvalo valaisi vain luolan suuaukon eikä lämmittänyt kammiota sen enempää kuin talven kylmyydessäkään. Katosta stalaktiittien välistä roikkuvat valokivet valaisivat luolan perällä innokkaana työskentelevän onu-matoranin työtä. Työtä oli jatkunut jo tuntikausia. Pienellä hakuntapaisella seinää koputteleva huna-kasvoinen onu-matoran oli innoissaan. … Jatka lukemista 24: Yli merten ja halki historian