Avainsana-arkisto: Delta

Ihme Maa

Versio 1.2 Windows | Linux | macOS Versiohistoria Ihme Maa 1.2 * Skin näkyy lopputeksteissä * Garanin vaihtoehtoisen dialogin näkee questin tehtyään myös silloin, jos kadotti saadun esineen * Vikean esineiden hitbox kattaa koko hyllyn * Korjattu bugi, jossa Guardian respawnasi joskus

Dynamo: Tytär

Taivas oli tuhkaa ja meri oli liekeissä. Kuolemaa ei koskaan aiemmin oltu jaettu niin hirvittävässä skaalassa. Salmen yläpuolelta kohti sen syvyyksiä valuva Mustan Käden taistelulaiva jyrsi itsensä ja alleen jääneen xialaisen lentotukialuksen metallisirpaleiksi ja tulipalloiksi. Sadat elämät päättyivät silmänräpäyksessä, eikä taistelua johtavilla ollut aikaa edes noteerata niitä. Kolme ionisiipisten yksikköä jauhautui kuoliaaksi, vain jotta kolme … Jatka lukemista Dynamo: Tytär

Aavekaupungin haaveet

Onu-Metru Järkevien mielestä iltapäivä Kolmetoista tuntia ennen sarastusta Ääni oli kuiskinut hänen unissaan. Se oli ollut miellyttävä, pehmeä ääni. Ei mikään, mitä hän olisi koskaan tietoisesti kuullut, mutta ääni, joka sai hänelle turvallisen olon. Ääni, jota kuunnellessaan hän tunsi olonsa paremmaksi. Seuraava ääni ei ollut sellainen. Brrz. Brrrz. Kaksi vaaleanpunaista viirua havahtuivat lamppuina musteenhajuiseen hämyyn. … Jatka lukemista Aavekaupungin haaveet

Deltan pitkä varjo

Bio-Klaani Vähän aikaa sitten Matoro säpsähti meditaatiostaan takaisin temppelin kylmälle sisäpihalle, kun kuuli raskaat, laahaavat askeleet. Niiden kolina mukulakivetyksellä toi enemmän mieleen sotakoneen kuin tavallisen kaduntallaajan. Metallinen käsi tarttui Matoroa kasvoista ja voima raajan takana oli tarpeeksi heittääkseen toan kuusiaitaa vasten. Istuma-asentoon maahan pudottuaan raskaat askeleet ohittivat klaanilaisen ja samainen koura tarttui tätä niskasta ja … Jatka lukemista Deltan pitkä varjo

Valkoiset arvet

Yksi Tie Bio-Klaani Aamu oli jäätävän kolea. Matoro nautti siitä. Hän olisi odottanut talvea, ellei pohjoisesta vyöryvä Allianssin sotakoneisto olisi tullut sen kanssa yhtä matkaa. Klaanin kadut olivat hiljaiset. Toa suosi aamuhämärää kuljeskellessaan kaupungissa. Hän ei jaksanut vastailla uteliaille ja mukahuolestuneille. Hän selitti itselleen haluavansa rentoutua, mutta hän kyllä tiesi sen oikeankin syyn. ♫ Et … Jatka lukemista Valkoiset arvet

Aft-Amana 6

Aft-Amana Ja siinä he taas seisoivat. Klaanilaiset. Paitsi yksi heistä, jonka suuri sukeltaja oli surman portteja päin lyönyt. ”DELEVA!” Omista murtuneista luistaan välittämättä Umbra säntäsi maahan tuupertuneen ystävänsä luokse. Sukeltajan tyrmännyt plasman toa oli heikkona, hengitti niin kovin vaimeasti ja availi suutaan vain vapauttaakseen lisää puistattavia veriysköksiä. “Äkkiä! Parannuskivi tai jotain!” Umbra huusi epätoivoisena. Deleva … Jatka lukemista Aft-Amana 6

Aft-Amana 5

Hengitys salpautui. Ikkunaa ei ollut. Pakoa ei ollut. Ovella oli joku. Ruumiinrakenteet eivät toimineet noin. Mikään ei toiminut noin. Linnunjalkaisen olennon silmät tuijottivat tyhjän punaisina. Muljahtelivat kuopissaan eri suuntiin kuin kohdettaan löytämättä. Kädet roikkuivat sen edessä elottomina. Ja sen nokka puhui jälleen. Se puhui vain yhden sanan. Tuon sanan kylmän pimeyden. Ja loputtoman tyhjyyden. K … Jatka lukemista Aft-Amana 5

Aft-Amana 4

Aft-Amana ”Arupakin” huone Henkinen romahdus ♪ Valaistuminen ♪ Se oli niitä tilanteita, jotka jättivät aina niin sanavalmiin jään toan sanattomaksi. Todella sanattomaksi. Hän oli täynnä kysymyksiä. Miksi et kertonut aiemmin, miksi odotit, miksi teit sen. Hän oli täynnä syytöksiä. Petturi, jälleen yksi petturi. Kehenkään ei voinut luottaa (etenkään, kun ei voinut luottaa kenkään). Toisaalta, olisihan … Jatka lukemista Aft-Amana 4