Avainsana-arkisto: Avhrak Feterra

Mestarin illallinen

Feterra-asema Zorakin kabinetti erottui edukseen muusta sisätilasuunnittelusta. Se oli täynnä eleganssia ja yksinkertaista kauneutta, ja kiviset seinät peittyivät kauniisiin tauluihin kaikkialta maailmasta. Nurkassa seisoi korokkeella hillitty mustavalkoinen shakkilauta, jonka peli oli kesken. Mustalla oli selkeä ylivoima, mutta valkoisen kuningas seisoi vankasti turvassa, liikkumattomana aloitusruudussaan. Tilan kruunu oli kuitenkin pitkä tamminen pöytä, ja sille oli katettu … Jatka lukemista Mestarin illallinen

Palapeli tehty muistoista

Bio-Klaani Umbra tuijotti hajamielisesti seinäänsä. Siihen oli kiinnitetty lukemattomia paperilappuja. Niihin oli piirretty voimakkaalla väriliidulla kuvia kasvoista, paikoista ja asioista, joista hän ei ollut varma. Sinne tänne oli ripoteltu sanoja ja kuvauksia. Päivien myötä niitä oli kertynyt tusinoittain. Taideseinä oli kasattu matoraninkorkeudelle yhdelle entisen päämoderaattorin huoneen tyhjistä seinistä. Lipastoja oli työnnetty sivuun, ja kirjapinoja oli … Jatka lukemista Palapeli tehty muistoista

Historian taidegalleria

Feterra-asema Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksannen tukikohta oli hiljainen. Rauhan rikkoivat ainoastaan erilaiset tietotekniset laitteet äännellessään ja välkytellessä valojaan. Maanalaisen tukikohdan valot loivat keino-yön. Olihan pimeys toki vain tunnelman takia. Zorakin palvelijat, Feterrat ja lautasmaiset Vat työskentelivät valaistuksesta huolimatta. Mekaaniset, sulavalinjaiset olennot olivat työssään hiljaisia ja elegantteja. Se oli Zorakin luomusten vahvuus. Elegantit tappajakoneet olivat … Jatka lukemista Historian taidegalleria

Con amore

Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:nnen hellässä huomassa Umbra roikkui kahleissaan ja uinui unetonta unta. Hänen lihaksensa olivat miltein tottuneet siihen asentoon, missä hän roikkui vailla valtaa vaikuttaa siihen. Lihakset olivat olleet kovettuneina ja jähmettyneinä tässä asennossa päiväkausia. Umbra ei tiennyt ajan kulusta mitään, sillä luonnonvaloa ei ollut. Toan yhä väistämätön matka kohti pimeyttä jatkoi väistämätöntä … Jatka lukemista Con amore

Cornetto

Zakaz, Neewap Kenraalin kuivalla suulla ei paljoa aikaiseksi saanut. Mutta yksi sana sieltä tuli: ”Hngääh.” Tai siis nolla sanaa. Warrekilla oli krapula kuin Irnakkin painajaisista. Alkoholin suurkuluttajana hänellä ei usein ollut, mutta nyt muuten oli. Kuin höyryveturit olisivat jyskänneet leuakkaan miehen pään sisällä ja laulaneet samalla ylistyslauluja Nektannille. Niin hirveä krapula kyseessä oli – paikallinen … Jatka lukemista Cornetto

Arpeggio

Zakaz Irnakkin pirujen klubitalolla soi metallimusiikki ja virtasi viina. Synkeä betonikolossi oli sisältäpäin paljon miellyttävämmän näköinen kuin ulkoa – mikäli katsojalla oli esteettistä silmää motoristirikollisten kauneusihanteille. Seinät olivat suurimmaksi osaksi telineissään lepäävien tuliaseiden peitossa. Baaritiskin takana viehkeä skakdineiti tarjoili nahkatakkisille yrmyille juotavaa, ja nahkatakkiset yrmyt yrittivät lähes poikkeuksetta iskeä viehkeää skakdineitiä. Suuren klubihuoneen perällä seisoi … Jatka lukemista Arpeggio

Valkoinen Käsi II

Tanssin paholaisen kanssa, enkä välitä siitä

Tuntematon Väsyneet lihakset ja kylmä hiki hänen ihonsa, joka vuosi hänen ihonsa ja aseensa päällä kruunasivat hänen yrityksiään pysymään jaloillaan. Veri ja adrenaliini virtasi yhä hänen suonissaan. Sitä, mitä oli enää jäljellä harjoitusmannekiineista olivat vain pahoinpideltyjä jäännöksiä siitä mitä ne ennen olivat. Puhdas ja täydellisesti symmetrinen valkoinen huone kontrastoi sinisen Toan ja runneltujen nukkejen kanssa. … Jatka lukemista Tanssin paholaisen kanssa, enkä välitä siitä