Avainsana-arkisto: Ath

Profeetta ja Oraakkeli

Fullscreen suositeltu Javascript vaadittu Scrollaaminen saattaa olla tarpeellista Yläkulmassa on volyymislider Läppäri kannattaa pistää verkkovirtaan kiinni Astu tuntemattomaan

ᴘᴇʟᴏɴ ᴇɴᴋᴇʟɪ ɪɪɪ

Silloin saarellani, kun tein sinusta täydellistä. https://klaanon.fi/pelonenkeli/ost/10%20-%20Pako.mp3 Kylmyys peitti seiniä. Tawa heräsi valkoiseen ja katsoi ikkunasta ulos. Ulkona? Pysähtyneisyys. Sama kuin eilen. Sama kuin huomenna. Roudan koura kahmi maailmaa alleen ja taivaalta putoili kylmiä kipinöitä. Jää puski hampaita räystäisiin. Puut näyttivät haurailta. Ne näyttivät siltä kuin yhdenkin hiutaleen olisi pitänyt särkeä ne. Kaikki oli valkoista, … Jatka lukemista ᴘᴇʟᴏɴ ᴇɴᴋᴇʟɪ ɪɪɪ

ᴘᴇʟᴏɴ ᴇɴᴋᴇʟɪ ɪɪ

Saari, joskus. https://klaanon.fi/pelonenkeli/ost/6%20-%20Arkkimakuta.mp3 Aamu oli valinnut yhden värin. Muuta se ei tarvinnut – neitokaan ei. Haalea naru, aivan kuin pensselillä vedetty viiva, katkoi maailman. Viiva halkaisi valkoisen mereksi ja taivaaksi. Tuulen lumettomaksi hioma jääpeite suojasi mustaa merta. Keltaisia jalkoja kipristeli rannan lumessa. Kylmä siveli neidon ihoa ja sai sen hieman punertamaan. Neito oli tullut ulos, … Jatka lukemista ᴘᴇʟᴏɴ ᴇɴᴋᴇʟɪ ɪɪ

Hengenpelkoa ei-niin-syksyisellä Ath-Nuilla

”Näin hartauden lopuksi haluan kiittää kaikkia teitä paikalle tulleita veljiä ja sisaria. Viime kuukaudet ovat olleet seurakunnallemme raskaita. Aluksi ryövärit tunkeutuivat rakkaalle kotisaarellemme ja Pyhään Katedraaliin, tuhoten sen ja pilaten sen kauneuden, sekä vieden uskomme Pyhän Siipaleen…” Pieni, valkoisesta kivestä rakennettu kirkkosali oli täynnä matoraneja. Useimmat heistä olivat tavallista kansaa, maanviljeliöitä, kalastajia ja käsityöläisiä. Vain … Jatka lukemista Hengenpelkoa ei-niin-syksyisellä Ath-Nuilla

Veljiemme haudoilla

Oli kuuma. Ilma suorastaan väreili kuumuudesta. Kaupungista katsottuna sinisen olennon ruumis vääristyi ja muuttui sumeaksi puuroksi. Mutta saarella ei ollut enää kaupunkia, eikä sen koommin ketään katsomassakaan. Ei enää. Paitsi haaskarahit ilmassa ja metsikössä. Ruosteisen lapion kärki pureutui pehmeään multaan. Sininen hujoppi nosti lapion työläästi ohuilla käsillään ja heitti mullan kaivetun kuopan reunalle kertyneeseen kasaan. … Jatka lukemista Veljiemme haudoilla

Itsensä kumoava väite

Keskisuuren kasteen aukio Athin kirkon Pyhänä Äitinäkin tunnettu ce-matoralainen nainen käveli kivistä polkua eteenpäin. Mitään hän ei nähnyt, ei siinä mielessä, missä tavallinen väki asian käsitti. Mutta omalla tavallaan hän aisti kaiken ympärillään. Hän tunsi elävät mielet ympärillään… ja sen, missä niitä ei ollut. Nainen hymyili itsekseen. Ei hänellä ollut syytä olla hymyilemättä näin kauniina … Jatka lukemista Itsensä kumoava väite

Profeetan valtakunta, osa II

Kaikkialla alkoi jyristä. Valkea taivas halkeili. Valkea lattia täyttyi ammottavilla, mustilla kuiluilla. Jopa seinät, joita tilalla ei vaikuttanut ikinä olleen, alkoivat rapistua kuin tapetti, ja valkeat hiutaleet satoivat yhä leveneviin railoihin jättäen jäljelle vain uhmaavan pimeyden. Vaiko kenties valon? Näkymättömät kädet alkoivat ahnaasti hapuilla kaikkea, mikä tämän maailman muodosti. Kaikkea alettiin säälimättä nyhtää palasiksi. Laastia … Jatka lukemista Profeetan valtakunta, osa II

Profeetan valtakunta, osa I

Tästä interaktiivisten osuuksien Windows-versiot jos webplayer alkaa sylkeä naamalle. OSX ja Linux -versiot toimitetaan Kepeltä pyydettäessä. Jos interaktiivinen asia syö kursorin, paina ESC! Bio-Klaanin linnake, kauan sitten Olipa kerran pieni olento, jonka nimi oli Dox. Dox oli asunut Bio-Klaanin mahtavassa linnakkeessa jo kauan. Hän ei muistanut aiemmasta elämästään paljoakaan. Bio-Klaani oli hänelle ainoa koti, jonka … Jatka lukemista Profeetan valtakunta, osa I