Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

9: Lumipaini

1 kommentti

Rapinan lähde selvisi nopeasti. Se juoksi metsää pitkin kohti hämmästyttävän nopeasti. Nerva oli hetken epävarma tilanteen todellisuudesta, sillä se oli kuin painajaisesta. Asia alhaalla oli kuin jostakin huonolaatuisesta kryptidikuvasta. Sen kellertävät silmät hohtivat yössä.

Matoran mietti hetken, mitä tehdä. Tietty kovaa kohti juokseva mörkö ei vaikuttanut sellaiselta, joka olisi valmis keskustelemaan. Tosin se ei vaikuttanut myöskään olennolta, jolta hän pystyisi juoksemaan pakoon lumisessa yössä.

Eli lähinnä huonoja ideoita.

Ehkä se paketti olisi pitänyt pitään käden ulottuvilla. Se olisi voinut auttaa…
Nerva huomasi äkkiä olevansa hangessa, kun hirvitys loikkasi häntä päin ja kaatoi hänet. Sen kylmät, laihat sormet tarrasivat hänen naamioonsa, mutta matoran pisti kaikin voimin takaisin.
“Hei, lopeta!” matoran huusi. “Mitä sinä haluat!?” Se tuntui turhalta, mutta toisaalta hän ei luottanut mahdollisuuksiinsa painiottelussa.
He väänsivät hangessa, ja aina välillä toinen onnistui kierähtämään toisen päälle. Alempi upposi aina lähes kokonaan hankeen. Mörkö oli yllättävän kevyt ja kähisi vihaisesti.

Kamppailu katkesi, kun he kierähtivät yhden kerran liikaa ja syöksyivät alas jonkinlaista mäkeä. Ei, se oli joentörmä. He osuivat jään pintaan parin metrin pudotuksen jälkeen. Kumpikin oli täysin lumen kuorruttama.

“Skrääh, tästä ei taida tulla mitään. Toivotonta!” mörkö vihdoinkin sanoi siinä heidän maatessaan vierekkäin hangessa täysin hengästyneinä.
Se ei ollut reaktio, mitä Nerva olisi odottanut moisen päällekäymisen jälkeen.