Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

10: Tosi kyseessä

1 kommentti

Nerva sai hengityksensä tasattua ja nousi istuvaan asentoon. OIento hänen vierellään makasi yhä joen jääpinnan nietoksissa. Oikeastaan matoranin kimppuun käyneestä möröstä näkyi hangen alta vain korkeimmat kohdat: suipot jalkaterät, hengityksen mukana kohoileva rintakehä, puikula nenä sekä…

Luikerot sormet… Nerva ajatteli. Tuohan on se olento, joka vaati minulta läpikulkumaksua.

“Tuota…” Nerva aloitti varovaisesti. “Eivätkö evääni kelvanneet?”

“Rääh…” olento mumisi vastaukseksi, yhä selällään rötköttäen. “Etkö tiedä, mihin metsään olet astunut? Etkö tiedä, kuka tämän metsän valtias on?”

Nerva raapi päätään. Millainen metsä ja millainen valtias ovat sellaisia, että

kinkku

että aivan tavanomainen kinkku sai aikaan

kinkku

tällaisen reaktion

gölgi

että lämmin kuppu gölgiä sai aikaan

gölgi

tällaisen reaktion

 
 
 
ja hyökkäyksen hänen kimppuunsa?
“En taida tietää”, hän lopulta vastasi.

Lumesta Nervan vierellä kuului tuhahdus. “Tämä on Nimeämispäivätön metsä, senkin tietämätön riiviö!”
“Nimeämispäivätön… metsä?” Nerva makusteli kuulemaansa. “Jaa että

kinkku

on sitten kiellettyä, vai?”

kinkku

gölgi

ei ole sallittua?”

gölgi

 
 
 
Hetkinen… Nerva oli tuntevinaan jotain outoa. Hetken verran hänestä oli tuntunut siltä, että kaikki olisi purkaantunut. Että seinävaate olisi haljennut. Taas.
“Anteeksi herra peikko…” Nerva mumisi, nousi seisomaan ja pudisteli lunta yltään. “Mutta nyt on niin, että minun on palattava leiriini… olen saattanut jättää erään asian huomioimatta liian pitkäksi toviksi. Tämä on vakavaa, jatketaan… jatketaan, tuota, painiamme tuonnempana.”

Nerva katseli ympärilleen. Joenuoma oli liian korkea ylöskiipeämiseen, joten hän ei voisi jäljittää reittiään takaisin laatikon luo pelkästään nietokseen jääneitä painipainaumia seuraillen. Suunnistushommiksihan tämä menisi. Matoralainen rupesi harppomaan jokea pitkin syvemmälle metsään.

“Hei, et sinä voi…” pöllämystynyt mörkö ähisi. “Et sinä voi vain lähteä. Valtias lähetti minut… hei, odota nyt!”

Metsän asukki nousi jaloilleen ja lähti Nervan perään. “Odota! Valtias määrää, pysähdy, seis!”

Nerva ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan jatkoi matkaansa ripeästi. Mörkö lampsi perässä. Metsä pimeni, yö saapui.