1: Kuin lupaus uudesta alusta

Aiemmin

Yleensä maaperä oli näillä seuduilla upottavaa ja märkää, mutta nyt se ei antanut tuumaakaan periksi ratsastajan laskeutuessa satulastaan.
Kamara on jo jäässä, hän ajatteli. Tämä tulisi helpottamaan asioita.

Toinen käsi ratsunsa ohjaksia tiukasti puristaen hän tarttui vapaalla kädellä laukkuunsa, ja veti sen vatsapuolelleen helpompaa penkomista varten. Yksi kärsivällinen liike kerrallaan hän avasi juuttikankaisen laukkunsa soljet ja siirsi sen päällyslipan syrjään. Ensimmäisenä kantamuksena esiin paljastui vaalea puulaatikko, jonka kanteen oli kaiverrettu matoralaisin kirjaimin ”Nerva”.
”Äh, tuokin”, matkalainen huokaisi, mutta päätti pian, ettei nimikoitua laatikkoa saati asiaa, jota se edusti auttanut nyt murehtia. Hän sysäsi sen syrjään ja keskittyi kaivamaan jotain muuta. Hetken haparoituaan hän veti laukun syövereistä esiin nahkaisen lieriön. Nerva yritti yksikätisesti saada tötteröä auki sujauttamalla sen kainaloonsa ja vetämällä korkista, mutta asento osoittautui liian vaikeaksi. Hän päätyi laittamaan nahkaesineen takaisin kantamustensa joukkoon ja katseli ympärilleen.

Kumpikin aurinko valaisi yhä ympäristöä, joskin melkoisen matalalta. Muutama surkea puu työntyi esiin suomaisemasta. Lähin rimpula havupuu oli miltei käden ulottuvilla ja saisi kelvata. Nerva otti muutaman askelen sen luo ja nykäisi hellästi ohjaksista.
”Tulehan, vanha kuomaseni.”

Ratsu totteli ja löntysti lähemmäs, niin että Nerva sai sidottua sen puuhun. Matkalainen oli melko varma, ettei surullinen puunrääpäle pidättelisi hänen ratsuaan, sikäli kun elikko sattuisi pillastumaan. Mutta olipahan sentään jossain kiinni.

Joka tapauksessa Nervan molemmat kädet olivat nyt vapaat ja hän sai nahkaisen karttalieriönsä auki. Hän levitti sen sisuksista paljastuneen rullan auki ja syventyi hetkeksi kartan ääreen.
Jos keli on tosiaan jo pakkasen puolella, hän tuumaili. Niin voin oikaista melkoisesti menemällä talvitietä pitkin… Hyvä.

Nerva hymyili. Hän todella tahtoi ehtiä perille nimeämispäiväksi. Tätä hän oli odottanut jo monta vuotta. Viimein Nerva saisi uuden nimen.

3 thoughts on “1: Kuin lupaus uudesta alusta”

  1. Kas niin, tervetuloa ensimmäisen luukun loppuun! Se olikin aika lyhyt se!

    Mikäköhän mahtaa olla ideani tällä mystillisellä jutulla? No, tämä on tietenkin täysin vapaamuotoinen joulukalenteri! Ajattelin, että voisi olla hauskaa tehdä tällainen pieni Klaanon-henkinen sivuhomma sillä ajatuksella, että kuka tahansa saa jatkaa miten tahansa!

    Eikö minulla siis ole jatkoa suunniteltuna tälle tarinalle? No… ei! (Tai on minulla tietenkin ideoita, mutta älkää miettikö sitä liikaa.) Hilpeän nimäemispäivähassuttelun hengessä kerron teille siis, että kuka tahansa saa tehdä seuraavan luukun! Se voi jatkaa Nervan tarinaa tästä eteenpäin – tai sitten se voi olla jotain ihan muuta? Missä ollaan? Milloin ollaan? Sinä päätät! Katsotaan, syntyykö höpsön kaoottisesta luomisprosessista jotain, missä on juonellista tai temaattista tai ylipäänsä mitään ideaa!

    Käytännön tasolla kerron, että seuraavan luukun kirjoittaja ilmoittakoon aina edellisen luukun kommenteissa, että aikoo kirjoittaa seuraavan. Näin meille ei siis tule useita luukkuja samalle päivälle, vaan kunnioitetaan toisten luukku-dibsejä. Saamme varmasti asian järjestettyä hyvässä hengessä.

    Eli siis: jos tahdot kirjoittaa seuraavan luukun (joka voi jatkaa tätä tarinaa ilmiselvällä tavalla – tai olla mitä tahansa muuta), niin ilmoita siitä tämän postauksen kommenteissa. Sitten olet vastuussa yhdestä (1) seuraavasta luukusta, jonka kommenteissa joku muu sitten dibsaa seuraavan luukun. Ja niin edelleen ja niin edelleen!

    Katsotaan tuleeko tästä mitään! Itse ainakin meinasin pitää hauskaa!

    PS. Jos rikoin jotain WordPress-juttuja, niin pahoittelen nöyrästi ja korjaan hommelit kun niistä minulle kerrotaan.

  2. Mutta Nerva on kiva nimi. Miksi sinä sen haluaisit vaihtaa?

    Lisäksi, minulla on teoria siitä miten tämä dibsausjuttu tulee menemään. Kukaan ei dibsaa, koska ”ei mulla nyt niin ihmeellistä ideaa ole, muut saa kyllä kirjoittaa jos niillä on parempi.” Joten kukaan ei dibsaa.
    Tämä on kyllä aika mahtava idea.

    … ja itse asiassa sain idean jatkaa. Voisin dibsata seuraavan luukun.

Vastaa