Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Jääsaari 7: Siru

10 kommenttia

Valkoisen temppelin rukouskammio

Gunei sulki ovet. Vain hän ja Guardian olivat huoneessa.
Huone oli tiivis ja turvallinen. Ilma-aukkoja tai ikkunoita ei ollut ollenkaan. Nurkassa oli pieni pöytä, jonka päällä oli useita pieniä lyhtyjä ja laatta, johon oli kaiverrettu jotain samalla tuntemattomalla kirjaintyylillä.

”Vannon, että kukaan ei kuuntele, Vartija”, Gunei sanoi nyökäten. ”Nyt, kerro asiasi.”

Guardian katseli ympäristöään. Hän ei pitänyt itseään vainoharhaisena, mutta asia, jota hän aikoisi käsitellä oli yksinkertaisesti vaarallista.
Guardian otti vyötäröltään pienen nahkapussin. Hän avasi sen ja veti ulos metallisen sirun.
Hän näytti sitä Guneille lyhdyn valossa. Siru oli täysin valkoinen, mutta käännettäessä se vaihtoi väriään. Sirun keskellä oli aukko, joka oli juuri ja juuri silmän kokoinen.

”Tiedätkö, mitä pidän kädessäni?” Guardian kysyi.
Gunei katsoi haltioituneena. Hän juoksi äkkiä kohti nurkkapöytää ja tarttui sen päällä olevaan laattaan.
Hän käänsi laatan ympäri ja avasi pienen luukun sen kääntöpuolella.

Sisällä oli toinen samanlainen metallinsiru.

”Arvelinkin”, Guardian sanoi. ”Arvelinkin, että teillä olisi yksi niistä. On eräitä osapuolia, jotka haluavat käsiinsä kaikki siruista. Osapuolia, jotka tappaisivat saadakseen nämä.”

Gunei ei näyttänyt kuuntelevan. Hän katsoi kiiltävää sirua kädessään ja vertasi sitä Guardianin omaan. Hänen Matoran-kasvoillaan kiilsi pelkkä puhdas ilo.

”Nimda”, hän sanoi haltioituneena. ”Ath ko relthe Nimda. Nimda.”

Guardian oli pöllämystyneen näköinen.
”En tiedä, mitä puhut, mutta kuulostaa hyvältä”, hän sanoi. ”Asia on kuitenkin niin, että aiomme kerätä nämä kaikki, kuinka paljon niitä sitten onkaan-”
Gunei keskeytti Guardianin innokkaasti.
”Kuusi!” hän huudahti virne kasvoillaan. ”Kaikki kuusi! Kaikki kuusi! Pyhä Nimda! Isä Athin rakkauden merkki!”

Guardianin katse oli epäuskoinen. Hän rypisti otsaansa.
Miksi niitä on aina kuusi, Guardian mietti.
Hän päätti palata aiheeseen.

”Gunei”, hän sanoi riemukkaasti tanssahtelevalle Matoran-papille. ”Kuuntele minua. Ymmärrän, että tällä osalla on suurta tunnearvoa sinulle ja kyläläisillesi, mutta et tajua vaaraa. Jos joku, kuten vaikka esimerkiksi Pimeyden metsästäjät tai Makutain veljeskunta saisivat tietää, että piilottelette yhtä osista, he eivät säästäisi ketään. Ajattele kansaasi.”

”Nimdaaaa…”

”Gunei”, Guardian yritti vielä kerran. ”Anna osa meille. Me tuomme joukon vahvimpia klaanilaisia suojelemaan kyläänne ja auttamaan teitä pääsemään paremmin jaloillenne. Kansasi ja koko maailmamme on parempi ilman tätä kirottua esinettä. Me keräämme kaikki osat ja tuhoamme ne tulivuoressa.”

Se ei ollut järkevin sanavalinta, jota Guardian olisi voinut käyttää.
Gunein lämmin hymy viileni äkkiä. Sitten tapahtui jotain, johon Guardian ei ollut missään nimessä varautunut.

Kovaäänisen ”Nimda”-kirkaisun säestämänä Gunei hyppäsi kohti seinää kuin tykistä ammuttuna ja ponkaisi seinästä salamannopeasti Guardianin naamaan.
Matoran-jalat eivät ole isoja, mutta kovaa lentävän ja hyvin koulutetun Matoran-soturimunkin potku päin kasvoja ei ollut mukavimpia kokemuksia Guardianin pitkässä elämässä.
Hetken aikaa oli sumeaa, mutta Guardianin muut aistit toimivat. Ennen kun hän huomasikaan oli valkoinen siru kadonnut hänen kädestään.

Näkönsä selventyessä Guardian näki innokkaan Gunein pitelevän kahta osaa molemmissa käsissään. Hän katsoi niitä haltioituneena ja palvovana.
Sitten hän siirsi niitä toisiaan kohti. Gunei käänteli osia löytääkseen oikean yhdistelmän. Osien reunojen välille iskeytyi sähköinen juova, joka sihisi voimakkaasti. Gunein kasvoilla oli puhdasta iloa.

”Ne haluavat yhteen”, hän sanoi. ”Ne kuuluvat yhteen. Isä Ath tulee olemaan tyytyväinen ja kansamme ei tarvitse enää koskaan, koskaan nähdä nälkää. Ne kuuluvat yhteen. Ne haluavat yhteen.”

Guardian juoksi Guneita kohti niin nopeasti kuin pystyi. Hän oli valmiina tarttumaan osiin ja vetämään ne mahdollisimman kauas toisistaan.
Juuri silloin, kun Guardian tarttui toisesta osasta kiinni, Gunei onnistui iskemään ne yhteen.

Hetken aikaa oli hiljaista. Oli kuin aika olisi pysähtynyt. Guardian piti kiinni osista, mutta kun hän yritti käskeä käsiään repimään ne toisistaan irti, mitään ei tapahtunut. Gunei katsoi osia kuin jäätyneenä.
Sekunnin ajan Guardian kykeni kuulemaan voimakkaan sydämenlyönnin. Sitten räjähti.

Sininen aalto heitti sekä Gunein että Guardianin päin huoneen seiniä voimakkaalla vauhdilla. Guardian olisi halunnut huutaa kivusta, mutta tilanne oli niin nopeasti ohi, että hän ei ehtinyt. Kova teräksen repeämisen ääni täytti huoneen.

Guardian makasi lattialla. Hän näki vain sinisen valon. Sokaisevan kirkas valo täytti huoneen ja teki näkemisen mahdottomaksi. Sinisen valon alkulähde vaikutti olevan se kohta huoneesta, jossa osat oli yhdistetty.
Guardian sulki jäljelle jääneen silmänsä. Hän ei halunnut tulla täysin sokeaksi.

Lämpö. Päälle.
Lämpöskanneri oli hyödytön. Guardian näki pelkkää punaista. Lämpimin kohta vaikutti olevan edelleen osien yhdistämispiste.
Skanneri. Päälle.
Skannerikaan ei auttanut. Se sai analysoitua valoa ja ilmaa, mutta viestit olivat kirjainsotkua, jossa ei ollut järkeä.
Guardian nousi istumaan ja mietti. Yökatse ei auttaisi. Kiikari ei olisi kovin järkevä vaihtoehto. Plasma olisi huonoin mahdollinen.
Jäljellä oli vain yksi vaihtoehto.
Röntgen. Päälle.

Maailma muuttui mustavalkoiseksi, mutta vihdoin Guardian näki. Hän näki yhdistettyjen palojen leijuvan ilmassa edessään. Ne tanssivat ilmassa epäluonnollista tangoaan ja rikkoivat kaikkia mahdollisia fysiikan lakeja.
Gunei makasi maassa. Guardian lähestyi häntä ja huomasi helpotuksekseen, että ylipapilla oli vielä elonmerkkejä.

Skannattuaan läpi muun temppelin Guardian huomasi, että kaikki soturimunkit olivat maassa tajuttomina. Aalto ei kuitenkaan ollut levinnyt rakennuksen ulkopuolelle. Lisäksi puisen pääoven läpi näkyi, että portin Toankokoiset vartijat olivat vielä tajuissaan. Kyläläisetkin vaikuttivat olevan kunnossa.
Guardian kääntyi. Hän ei ollut täysin varma, mitä oli tapahtunut, mutta yhdistetyt osat piti ainakin piilottaa.
Hän tarttui levitoivaan metallinpalaan ja laittoi sen nahkapussiin tarvikevyössään. Se osoittaui yllättävän vaikeaksi, kun palat tuntuivat noudattavan omaa painovoimaansa.

Nyt, ulos täältä, Guardian ajatteli.

Ath-Koro

Kylässä oli levotonta. Kaikki Matoranit olivat huomanneet sokaisevan sinisen valon ja korviaraastavan äänen Suuren temppelin suunnalta ja nyt kaikki miettivät yhdessä, mitä oli tapahtunut.
Temppelinvartijat eivät tapansa mukaan vastanneet. Matoranit olivat hämillään ja paniikissa. Kukaan ei tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä.

Yhtäkkiä jokaisen Matoranin päässä syntyi samanaikaisesti sama ajatus. Matoranit katsoivat kaikki kohti temppeliä mielessään sama asia. Asia, jonka jokin ulkopuolinen voima oli asettanut heidän mieleensä.

”Nimda”, yksi Matoraneista sanoi robottimaisesti.

”Nimda”, joku muu jatkoi aivan yhtä tunteettomasti.

”Nimda”, ensimmäinen Matoran sanoi uudelleen.

Pian koko kylä toisteli samaa sanaa uudelleen ja uudelleen. Matoranit alkoivat marssia kohti temppeliä. Heidän silmänsä hohtivat sinisempinä kuin taivaan tähdet.

Joka ikisessä pienessä mielessä oli sama ajatus. Nimda. Jokainen pieni mieli tiesi, minne piti mennä.
Joka ikisessä pienessä mielessä kuului raskas sydämentykytys.

”Nimda”, Matoranit sanoivat yhteen ääneen marssien.

10 kommenttia

Guardian 3.5.2025

Yllättävänkin mehevää ja kivasti patinoitua, ja parilla todella räikeällä vinkillä asioiden todellisista luonteista. Tämähän osoittautui ihan hyväksi kompassiksi suunnistamiseen Klaanonin läpi — hyvä tietää että olin niinkin järkevä puolikehittyneillä vauva-aivoillani, että tajusin että kyllähän se Nimdan voima nyt pitää demonstroida että Geen huoli hittaa mitenkään.

Umbra 3.5.2025

Tämä iski silloin vuosia sitten kun tämän luki ja uudelleenluki aika kovaa. Nimda-jutut on olleet niitä parhaita Klaanon-juttuja aina ja tällä oli räväkkä aloitus. Tosi inspiroivaq tämäkin on ollut.

Matoro 3.5.2025

Joo, tämä on hyvä alku taikaesinejuonelle, koska se näyttää käytännössä mitä tämä taikaesine voi saada aikaan. Nimdan hallitsevaa voimaa kuvataan ”sydämentykytyksenä” – muistaakseni edellisesä Geen osassa kanssa puhuttiin sydämentykytyksestä tyhjyyteen liittyen.

Vähän laitonta että paljon myöhempi ropeosa käyttää termiä ”Röntgenn” koska se on ilmeisesti bioniclessa röntgen-säteilyn keksijä… korvatkaa Geen ”Röntgen”-komentoihin tämä niin asia muuttuu paljon vähemmän vakavaksi.

Guardian 3.5.2025

Sydän-hommaa ei ole ehkä ikinä selitetty konkreettisesti, mutta ihan hauskaa sinänsä että sydän on Klaanonissa monitahoinen symboli. Arkkienkelin musta sydän, Visorakin sydän, Valvoja… ehkä tässä puoliskossa metaforaa sydän on tietty ”hallinnan” symboli (”tunteet johtavat”) eräänlaisena koneena sekin.

Nenya 3.5.2025

niin siis että mikä on nimda

Keetongu 3.5.2025

Perhanan hyvä. Tässä, ja ainakin visuaalisessa mielikuvastani tässä, on myös tiettyä Miyazaki/Ghibli-fiilistä. Ehkäpä hahmojen luonteessaa myös. Laputan taikaesinejuoni – kirkas sininen valo – tuli mieleen. Hyvin on jäänyt viesti mieleen ekoilta lukukerroilta, joskaan en muistanut, että Gunei potkaisee päähän. Onhan toisaalta Geen ehdotus ehkä hitusen suoraviivainen, juuri, kun Gunei pari jaksoa sitten on helpottunut siitä, ettei G ollutkaan Nimdaa varastamaan tullut Piraka.

Kapura 3.5.2025

Edelleen aika iskevä pätkä; paljon tärkeitä juttuja kirjoitetaan sisään kutkuttavasti ja mieleenpainuvasti, ja taikajuttujen kuvailut nostavat tarinan uudelle tasolle. Jos joku haiskahtaa lievästi vanhentuneelta niin se ehkä, että Gunei esiintyy jokseenkin koomisena paha kultisti kauhuelokuvassa -tyyppisenä hahmona tavalla, joka ei välttämättä tee ihan hirveästi kunniaa athismille.

Guardian 3.5.2025

Ajattelen tässä vahvasti samaa, mutta myös myöhempää athisti- ja Gunei-kuvausta katsoessa on hauska tajuta sellainen pehmeä järkeily, että Gunei on hyvin kärkäs kirkonisä moneen muuhun verrattuna. Paradoxin ensiesittely on lähes uudelleentulkinta tästä kaikesta.

Snowman 3.5.2025

siitä se sitte lähti, nimda-jahti meinaan, vielä vaan jatkuu…

Joo, tässä luodaan erinomaiset perustukset lasten (ja aikuisten) fetch-questille. Suoraan sanottuna ihan nerokasta ja mukaansatempaavan solidaarista ropettamista keksiä tällainen iso juttu, jota voipi sitten jahdata. Kokiko foorumi-admin pienesti velvollisuudekseenkin ohjata seikkailijoita tekemään yhdessä kokonaisuutta?

Varmasti Klaanonin tärkeimpiä osia, ja sitä paitsi kivasti aikaa kestänyttä tekstiäkin.

Matoro 3.5.2025

Siis, nyt kun mietin tätä, niin se on aina ollut neroutta, että Klaanonin ydin-quest on kuitenkin tyhmä ”etsi taika-artifakteja”-juttu. Bioniclessa kuitenkin kokoelman (ja naamioiden) keräileminen on aina ollut sitä syvää ydintä, eikä se ole varmaan ollut oikein kenenkään suosikkijuttu? Myöhemmätkin vuodet ovat artifaktijahtia – oikeastaan Bioniclen kaikkein ”luonnollisin” tarinan muoto lienee taika-artifaktin etsiminen. Tavallaan Nimdan kuusi sirua on todella Bionicle-konservatiivinen idea, lähestulkoon Bioniclen ydinkonseptien ottamista ja tekemistä paremmin. Ah, meillä jopa problematisoidaan sitä osaa, mitä niillä taika-artifakteilla pitäisi sitten tehdä, kun se on useimmissa lasten tarinoissa ilmiselvää. Tämä on taas yksi niitä juttuja, millä Klaanon on todella lähellä Bioniclea, kaikesta kapinastamme Bioniclea vastaan.