Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Karaokesaari

9 kommenttia

Pieni asutettu saari

”Ei onnistu, senkin pullukka!”
”Pätkä, älä ala tähän leikkiin kanssani!”
Kepe seurasi sivusta Snowmanin ja pienen oranssin matoranin kiivasta sanaisten säilöjen mittelöä. Kepe itse oli niin lukemattomat kerrat väitellyt Snowmanin kanssa oikeastaan kaikesta mieleen tulevasta, ettei hän oikein osannut ottaa Lumiukkoa todesta. Mutta pakko hänen oli silti ihailla ystävänsä sitkeää inttämistä, Snowmanilla oli kyky vääntää joka asiasta suorastaan loputtoman pitkä kiista.

Mutta nyt hän tuntui löytäneen vertaisensa. Tämä pieni matoran jaksoi tosiaan väittää vastaan Lumiukolle ilmeisen loputtoman pitkän ajan. Keskustelu oli lähtenyt siitä, kun Snowman oli kysynyt ilmaista korjausta veneen moottoriin, ja siitä se oli siirtynyt moraalin, yksilönvapauksien ja yleisen filosofian kautta inttämiseen ja ilmeisesti nyt myös nimittelyyn. Kepe alkoi saada tarpeekseen tästä saarenrääpäleestä, jonne he olivat kotikutoisella purjeveneellään päässeet, ja kiskaisi Snowmanin sivummalle.
”Hei, mitä nyt, tuo heppu oli selvästi suostumassa korjaukseen! Sitä paitsi…” Snowman aloitti, mutta Kepe keskeytti nopeasti: ”Ei, eikä ollut. Tuolla et saa mitään aikaiseksi. Tarvitsemme uuden lähestymistavan.”
”Hmm, ehkä. Mutta ei veneessä ole mitään, mikä olisi minkään arvoista. Kaupankäynti ei onnistu.”
”Kieltämättä on ikävää, kun emme saaneet mukaan varusteita. Vähän käteistä, ja tätäkään ongelmaa emme kohtaisi.”
”Kysyn pikkukaverilta, josko hän keksisi jotain vaihtamisen arvoista.”
Snowman oli jo kääntynyt kannoillaan, mutta Kepe pysäytti hänet: ”Kenties on parempi, jos minä kysyn?”

Kuitenkaan Kepen kohtelias tiedustelukaan ei tuottanut toivottua tulosta, heillä ei ollut mitään, mitä matoran olisi kaivannut. Kepe käveli hermostuksissaan laiturilla, johon he olivat veneen kiinnittäneet.
”Tästä ei tule mitään” hän aloitti ”Tiedät, etten yleensä lannistu vähästä, mutta tämä on jo hieman epätoivoista.”
”Hei, älä nyt. Okei, on meillä ollut matkalla pikku pulmia, ja joo, tilanne on nyt hieman kiusallinen, mutta on meillä ollut hyvääkin onnea matkassa. Pääsimme kuitenkin saareen, ja täällä on sentään huoltoasema, mitä nyt pitäjä on hieman pihi.”
Lyhyt hiljaisuus, jonka jälkeen Snowman jatkoi:
”Pakko kysyä, mitä tapahtui matoraneille, jotka kunnioittivat toia?”
”He ryhtyivät liikealalle?”
Hetken hiljaisuuden jälkeen kahden Klaanilaisen kasvoille levisi väsynyt hymy, ja molempien olo vapautui hieman. Snowman alkoi lauleskella itsekseen, ja Kepe meni vielä kerran sörkkimään moottoria.

Muutaman hetken kuluttua Kepe kuuli pienen matoranin huoltoaseman suunnalta musiikkia. Hän kertoi havainnostaan Snowmanille, ja he lähtivät tallustamaan kohti rakennusta. Nurkan taa päästyään he huomasivat jotain samanaikaisesti todella viihdyttävää, ja todella häiritsevää. Joukko paikallisia matoraneja soitti iloista musiikkia, ja joku lauloi lavalla. Ei siinä vielä sinänsä mitään, mutta lavan vieressä oli kangas, jossa luki ”laulukilpailu”. Palkinnoksi se lupasi kasan käteistä. Riittävän ison kasan. Snowman loi Kepeen merkitsevän katseen.
”Älä, Snowman, älä. Tiedät, ettet ole niin hyvä laulaja.”
”Jos se tulee sydämmestä, se ei voi olla väärin.”
”Niin, mutta…”
Kepe luovutti suosiolla, hän tiesi, että Lumiukko aikoisi yrittää. Ja ehkä niin olikin hyvä, jotain täytyi kokeilla. Lyhyen ilmoittautumisprosessin jälkeen Snowman sai luvan nousta lavalle kilpailemaan palkinnosta. Kepe katsoi hieman huolissaan sivusta, tämä ei luultavasti päättyisi kovin hyvin.

Sitten, aivan yllättäen, hän sai idean. Se ei välttämättä ollut aivan parhaasta päästä ideoiden historiassa, mutta se saattaisi toimia. Juuri kun Snowman oli aloittamassa performanssinsa, Kepe kapusi lavalle, ja kuiskasi jotain toverilleen. Snowman nyökkäsi kylmän rauhallisesti, ja Kepe loikkasi pois estradilta. Hän kirmasi sisään huoltoaseman myymälään. Kuten hän oli olettanutkin, se itsepäinen pieni matoran ei ollut paikalla.

Kepen suunnitelma oli yksinkertainen, ja saattaisi jopa toimia, Snowman ajatteli. Ainakin rooli oli Lumiukolle sopiva. Hänen piti vain ”nostaa show uudelle tasolle” ja toivoa, että se pieni ärsyttävä matoran pistäisi jonkun tuuraamaan itseään myymälään samalla, kun itse tulisi katsomaan, että mitä kummaa pihalla oikein tapahtui. Se perustui siihen karuun faktaan, että hommat delegoitiin työnantajalta työntekijälle aina, kun jotain tekemistä kiinostavampaa ilmaantui. Joten ehkäpä pieni oranssi matoran, joka ilmeisesti johti puljua, lähettäisi jonkun yhteistyöhaluisemman työntekijän palvelemaan Kepeä.

Sillä välin myymälän puolella Kerosiinipelle kilkutti nappulaa tiskillä, toivoen saavansa asiakaspalvelua joltakulta muulta kuin pieneltä oranssilta matoranilta. Hänen onnekseen nurkan takaa tiskin toiselle puolelle ilmaantui vihreä Kakamaa kantava matoran, joka näytti olevan hieman harmissaan siitä, että missasi Snowmanin esityksen. Äänestä päätellen Lumiukko pisti parastaan.

Hetken kuluttua, kun esitys oli päättynyt, Snowman käveli toiveikkaana satamaan, Kepen luokse. ”No?” Lumiukko kysyi ”Saitko ilmaisen mootorinkorjauksen?”
”Kylläpä vain, vaikka parastani piti pistää. Jouduin oikein tosissaan kuvailemaan tehtäväämme eeppisenä taisteluna pahaa vastaan.”
”Niinhän se onkin.”
”Luulin Guartsun valinneen sinut hakemaan hänet, koska olet ainoa, joka jaksaa odotella jollain kalliopahasella täysin virikkeettä tuntemattoman pitkän ajan.”
”Kuka näitä tietää, maailma on täynnä mysteerejä.”
”…”
”Mitä muuten pidit laulustani?”
”Aika kamalaa, mutta hyvänä harhautuksena se toimi.”
”No, jos se tulee sydämmestä, se ei voi olla väärin.”
”…”

9 kommenttia

Keetongu 1.5.2025

Jakso, joka alkaa fyysiseen ulkomuotoon kohdistuvalla nimittelyllä ja päättyy toisen laulun mollaamiseen ei ole kokonaisuudessaan sitä moderneinta klaanonia. Toisaalta tavallisuuden korostaminen taistelujen ja seikkailujen keskellä piristää. Onko se kuitenkaan karaokea, jos niitä sanoja ja laitteita ei ole?

Naurahdin ”vihreää kakamaa kantavalle matoranille”.

Karaokesaari oli hyvä Salsa-paikkakortti.

Matoro 1.5.2025

Loistava osa. Juoni on käytännössä sama kuin Pimeän Uhan Tatooine-osuus. Sankarit haaksirikkoutuvat shittylle saarelle, väittelevät pikkuporvarin kanssa mutta eivät saa kasaan rahoja aluksen korjaamiseen, ottavat osaa paikalliseen kilpailuun jonka aikana keljuilevat itselleen osat ja voitot.

Käyttäjä:snowien osat on kyllä siitä kivoja että ne ovat tällaisia kokonaisuuksia. Snowie hahmona sen sijaan saa tässä jopa aika rasittavia piirteitä tuon inttämisen ja nimittelyn maininnalla, mikä on aika rohkea ja elämänmakuinen veto päähenkilöltä, kovin moni ei uskaltanut tehdä samaa.

Tämä on muuten myös todella D&D -seikkailu-kamaa. Karisma- ja bluffirollit menemään.

Umbra 1.5.2025

Hauskaa maailmanrakennusta. Veneiden huoltoasema on hyvää järkeilyä. Snowien ja Kepen kohtaaminen ikävien matoranien kanssa tulee yleiseksi tropeksi tarinan edetessä.

Guardian 1.5.2025

Mieletön hupiepisodi jo näin varhain, ja tässä ajan hetkessä ehkä Klaanonin pisin viesti.

Kapura 1.5.2025

Tämä on kyllä miellyttävän itsenäinen episodi. Hyvin hämmentävä fiilis siinä, miten eri tavalla alkuklaanonin kertoja puhuu Snowiesta.

Snowman 1.5.2025

Ah, näitä klassisia salsa-paikkoja…

Kirjoittajan huomioita:

Tässä on aika paljon minun epäystävällistä teinisärmääni, joka onneksi (tai siis toivottavasti) hioutuu pois, kunhan tämä kirjoittaja kasvaa vähän ihmisenä. Tässä on nähdäkseni kaksi tasoa: yleinen taso, jossa kaikki hahmot käyttäytyvät hieman kuin teinit, jotka eivät tajua tekojensa seurauksia, sekä nimenomaan Snowien hahmon taso. Yleisestä tasosta toimivat esimerkkinä Kepen loppuviestin vinoilu (vaikka se sinänsä meneekin ystävysten välisenä kuittailuna, toim. huom. molemmat hahmot tietävät että Snowie ei luule osaavansa laulaa) ja saaren kapitalistin (jonka toki onkin tarkoitus olla kakkiainen) dialogi. Laitetaan nyt kuitenkin toistaiseksi kirjanmerkki kohtaan ”Snowman ja lihavuuden kommentointi”, joka on mielenkiintoinen meikäläisen itsekriittisen bionicle-foorumirope-fanfic-luennan aarreaitta, ja palataan tähän jonkun toisen viestin kommenteissa.

Teinisärmän Snowie-tasosta: Vielä tämän seikkailun ajan (ei muistaakseni enää sen jälkeen, tosin katsotaan mitä retro tuo mukanaan) Snowien hahmoon kuuluu taipumus inttää asioista. Oikeassa maailmassa tämä johtuu siitä, että käyttäjä:snowman oli tosi kova inttämään asioista (wau, onkohan sillä joku diagnosoimaton neuropiirre jonka takia se jää jumiin asioihin eikä osaa päästää niistä irti ennen huomattavaa tunne- ja sosiaalisten taitojen levutusta hmmm….) ja käyttäjä:snowman piti rehellisenä, että hänen bionic oc hahmo:snowman on siis myös kova inttämään asioista. Annan itselleni yhden (1) itsereflektiopisteen siitä, että tekstistä sentään käy ilmi, että se on ikävä piirre ihmisellä tai bioniclella. Minulla on tästä hyvin kummallinen tunnemuisto: pidin jotenkin velvollisuutenani pistää myös omia huonoja piirteitäni bioniclesonaani. Jostain syystä?? Pahoittelen aivojani… Saamme joka tapauksessa kärsiä hahmo:snowmanin kulmikkaammista taipumuksista vielä joitain viestejä. Ei se nyt kokonaan eri hahmo ole, mutta tietyissä tilanteissa se on aika ärsyttävä. En tiedä muistavatko arvon lukijat, mutta otan tähän kantaa tarinan sisälläkin! Hahmo:snowie reflektoi Harmin paikassa (ööh spoilereita uusille lukijoille, Kepen ja Snowien riitaviesti vuodelta 2017) sitä, että hän on nykyään paljon vähemmän ärsyttävä kuin vielä ennen sotaa. Olen siis yrittänyt in-universe järkeillä tätä muutosta käytöksessä sillä, että hahmo on vähän ryhdistäytynyt, kun maailma on muuttunut vakavammaksi. Kuvittelen kyllä, että se on ollut ihan ok tyyppi ennenkin, mutta että sillä on ollut tällainen tietty ärsyttävä piirre, josta se on sittemmin päässyt aika hyvin (ei täysin!) eroon. (Koska tietenkään en voi vain hyväksyä sitä, että kun olen kasvanut ihmisenä ja kirjoittajana kirjoitan hahmoa vähän eri tavalla, vaan minä olen kokenut tarpeelliseksi järkeillä tämän muutoksen myös tarinan sisällä. Pahoittelen aivojani…)

Summataan vielä ”epäystävällisten hahmojen teinisärmä -diskurssi” seuraavalla tavalla: tässä on taustalla yleistä ”teini ei osaa” -meiningsiä, ja suoraan sanottuna aika outoa itseruoskinta-meiningsiä. Löytyyköhän terapeutteja, joille voisi syöttää läksynä 15 vuotta bionicle-fanficiä…

Menikö yllättäville kierroksille foorumiropeosan ”Karaokesaari” kommenteissa? No, näitä keloja meikäläinen on pyöritellyt jo vuositolkulla. Hauskaa jakaa näitä kanssanne!

Eräänlaisena rope-encounterina tämä on minusta aika onnistunut. Selkeä tavoite, uudenlainen ympäristö. Minulla oli tässä ihan selvä idea, vaikkakaan en ihan osannut pistää tekstissä painoarvoa oikeille asioille, jotta vitsi toimisi täysin. Minusta on kuitenkin ihan hassu ajatus, että saarella sattui olemaan juuri laulukilpailu, jonka avulla sankarit voisivat pelastautua! Mutta tämä onnekas sattuma kumotaan sillä, ettei kumpikaan hahmoista tietenkään osaa laulaa riittävän hyvin… Kisa ainoastaan mahdollistaa eri työntekijälle puhumisen. Tässä on vitsin ainesosat, mutta en ihan osannut yhdistellä niitä. Minulla on pieni kutina siitä, että idea siitä, että tämä mahdollistaa eri työntekijälle puhumisen olisi saattanut tulla käyttäjä:kepeltä..? En ole tästä varma, mutta pikku hiljaa mekin alamme työstää tarinaa eteenpäin myös kulisseissa, emmekä vain pallottelemalla viestejä keskenämme.

On muuten kummallinen ratkaisu, ettei sitä laulukohtausta sitten näytetä mitenkään. Enkö osannut, vai enkö jaksanut?

Olisipa tämä viesti kokonaisuutena söpömpi. Söpöntyyppinen hetki on lähinnä tuossa puolessavälissä, kun Kepe ja Snowie vähän relaavat ja vitsailevat. Onneksi tarina ei alkanut tämän viestin tunnelmissa, vaan jopa siirappisissa ystävyyden syvyyksissä on jo käyty. Tiedämme siten, että nämä ovat oikeasti erittäin hyvät ystävät joilla on oikea tunne-elämä, eivätkä vain jonkinlaisia näsäviisastelukoneita.

Ja hei! Kiinnittäkää huomiota (väärin kirjoitettuun lmao) lainaukseen ”jos se tulee sydämestä, se ei voi olla väärin”. Näistä tulee eräänlaiset arkkisanat tämän seikkailun ajalle. Minä en tietenkään osaa tehdä niillä mitään erityisen järkevää tai täsmällistä, mutta niiden myöhempi käyttö on luettavissa eräänlaisena Snowien naiiviuden tuhoutumisena.

Manfred 7.5.2025

Luulin ensin, että tuo toinen työntekijä on Dinem, mutta taitaakin olla väärä naamio

Matoro 7.5.2025

Dinemista myöhemmin sanotaan että se olisi ollut töissä tuolla, muistaakseni!

Manfred 7.5.2025

Joo, sen muistan, mutta luulin, että sillä oli tässä cameo.