Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Kivinen luoto

9 kommenttia

Kivinen luoto ei ollut kovinkaan iso, vain muutamia neliömetrejä. Se oli ainoa vedenpinnan yläpuolinen kappale niin pitkälle kuin silmä kantoi. Meri oli rasvatyyni, ja taivaalla oli vain muutamia pilviä. Kaksi lintua oli ilmestynyt jostakin, ja ne kaartelivat luodon yläpuolella pilkkaavasti kaakattaen.

Kepe ja Snowman olivat istuskelleet saarentapaisella jo jonkin aikaa, molemmat hiljaa, mitään sanottavaa keksimättä. Kumpikin käsitteli mielessään eri keinoja päästä pois tältä kyseiseltä kiveltä. Kepe oli jo monesti tonkinut veneen sisuskaluja; moottori oli käyttökelvoton. Mäntä oli pudonnut ja nukkui kalojen kanssa merenpohjassa. Sama tilanne oli myös sytytystulpalla ja eräällä nimettömällä, mutta ilmeisen tärkeällä osalla.

Veneestä ei löytynyt mitään muuta, mikä olisi voinut toimia jonkinlaisena työntövoimanlähteenä. Oli siellä eräs Snowmanin salainen vimpain, joka ehkä olisi soveltunut tähän tarkoitukseen, mutta se olisi vaatinut veneen painon radikaalia pudottamista, eikä pehmustetuista istuimista voinut mitenkään luopua. Tai ehkä olisi voinut, mutta silti vene ei olisi ollut tarpeeksi kevyt.

He istuivat kahdella, kuin istumiseen tarkoitetulla kivellä, jotka luodolla nököttivät. Luoto oli juuri sellainen, joka oli luotu haaksirikkoutuneita ajatellen. Mitä nyt ruokailut, yöpyminen ja terveydenhuolto olivat vähän retuperällä.

Kepe teki sitä, mitä teki aina, kun hänellä oli tylsää. Hän pyrki keksimään jotain fiksua ajateltavaa ympäristöstä. Hän pani merkille, että luoto koostui kahdesta osasta. Kahden kallionpalan välissä oli aivan ohut kaistale mutaa, jossa kasvoi muutama ruohonkorsi. Snowmanin kivi oli toisella puolella tätä luonnon luomaa rajaa. Veneen keula puolestaan oli osunut pieneen, halkaisijaltaan noin metriseen lahteen. Sen reunoilla kasvoi jotain leväntapaista.

Muutama tunti aiemmin Snowman oli kokeillut, miten pitkälle veteen luodolta pystyi kävelemään. Luoto oli oikeastaan suurempi kuin mitä pinnalla oleva osa antoi kuvitella, kuin jäävuori. Snowman käveli viitisen metriä vedessä ennen kuin hänen jalkansa lipesivät kallionpinnalta ja hän tipahti äkkisyvään veteen, jonka juurimainittu syvyys jäikin mysteeriksi. Pahojen muistojen aiheuttaman epämuodollisen paniikkikohtauksen jälkeen hän onnistui hilautumaan maihin ilman sen suurempia ongelmia.

Muutaman tunnin kuluttua Kepen mieleen juolahti ajatus, eikä kovin rohkaiseva sellainen. Veneessä ei ollut ankkuria, ja se oli julmetun pieni kahden käyttää majapaikkana. Ja nyt oli laskuvesi. Mitä tapahtuisi nousuveden tullessa? Ilta alkoi jo hämärtää, ja tämä kummallisten luonnonvoimien ilmiö alkaisi vaikuttaa heidän olotilaansa epämukavasti jo parin tunnin sisällä.
”Hei”, Kepe aloitti. ”Tuli tässä mieleen… me uppoamme kohta.”
”Häh?”
He päättivät, että nyt olisi korkea aika alkaa etsiä keinoa täältä poispääsyyn.

9 kommenttia

Umbra 30.4.2025

Pat ja Mat venesekoilu jatkuu. Hyvää legokomediaa siinä että veneestä puuttuu palasia ja Snowiella on salainen vimpain jolla se voisi toimia.

Matoro 30.4.2025

Meri oli rasvatyyni? Onko tämä joku murteellinen ilmaus?

Miten vuorovesi-ilmiö toimii ison robotin sisällä?

Aika hyvää fiilistelyä ja mietiskelyä! Kerronta konkreettisesti mukautuu näkökulmahahmonsa Kepen analyyttiseen tapaan katsoa maailmaa. Hyvä!

Keetongu 30.4.2025

rasvatyyni
adjektiivi

Erittäin tyyni ja sileä vedenpinta ilman vähäisiä liikkeitä.
Järvi oli aamulla rasvatyyni ja peilikirkas.

Guardian 30.4.2025

Parasta tässä on mielestäni se, että kun muut kertojaäänet painottavat Kepeä loogisena lastensarjanörttihahmona, Kepen sisäinen kertoja on tehnyt siitä aina pikkuisen oudon hyypiön. Ei olla kaukana Verstas-hommista ja ihmeellisten vimpaimien puuhaamisesta — hahmo on merkittävästi kuitenkin ”hullu tiedemies” enemmän kuin agenttileffan jäbä tuolissa. Se jotenkin välittyy tämän viestin nyrjähtäneistä ilmaisuista.

Kapura 30.4.2025

Kerronta on ansiokkaan pysähtyväistä ja näkökulmahahmon mielenmaisemasta kumpuavaa. Paikkaotsikon kirjoittaminen proosan sisään on tehokeino, jonka uusi sivusto ja <h4> meiltä vievät…

Keetongu 30.4.2025

Tämähän menisi muun kun pituutensa puolesta modernista klaanon-osasta. Hyvää työtä lapsi! ”Pahojen muistojen aiheuttaman epämuodollisen paniikkikohtauksen jälkeen hän onnistui hilautumaan maihin ilman sen suurempia ongelmia” huvitti minua, siinä oli jotain mikkorimmismäistä. Uppoamisen konsepti on ehkä käsitetty hieman oudosti. Teillä kuitenkin on vene.

Pieni kivinen luoto oli muuten Salsa-paikkakortti.

Snowman 30.4.2025

Käyttäjä:kerosiinipelle on alkuklaanonin sankari, jonka kuivakan hauska tyyli ja pienen mittakaavan tapahtumat tekevät viesteistänsä helmiä. Tämä on lystikäs ensimmäinen viesti, tervetuloa remmiin.

Muistan olleeni tämän jälkeen vähän off-balance, koska 1) Kepe kirjoitti luodon isommaksi kuin olin kuvitellut ja 2) oli foorumiropetottumuksestani outoa, että Kepe ei ratkaissut aiheuttamaani ongelmaa tässä. Kaikenlaisia muistijälkiä ihmiselle jääkin; epärationaalinen hämmennys siitä, että toinen kirjoittaakin tarinaa hieman eri tavalla kuin oli ajatellut.

Olinpas onnekas veijari kun sain ja saan klaanonoida nimenomaan kera Kerosiinipellen.

Kerosiinipelle 5.5.2025

Tämä oli… parempi kuin miksi olisin ehkä ensimmäistä Klaanon-osaani veikannut? Yläaste-Kepellä oli myös hämmentävän laaja sanavarasto, varmaan siitä valtavasta määrästä Aku Ankkaa mitä silloin tuli kulutettua. En edes muistanut että ”rasvatyyni” on sana.

Muistan että tunsin oloni tosi ovelaksi kun ujutin paikkamääreen osaksi ensimmäistä virkettä.

Manfred 6.5.2025

Mutta mikä on Snowmanin salainen vimpain? Mikä se on???