Bio-Klaani, huone 450

”Hiyaaa-uuunhmuhg.”

Toa Samol päästi pitkän haukotuksen ja kampesi itsensä vahvoilla käsillään ylös uudehkon jäsenhuoneensa pedistä. Kääpiötoalle perustoan sänky oli epämukava, se oli aivan liian kapea kun taas pituutta riitti liikaakin. Unensaantiin ei ollenkaan auttanut puisen heimonaamion sisällä marisevat esi-isäin henget. Henget merkitsivät Samolille paljon, he loivat hänelle voimaa kohdata niin vihollisia kuin ystäviäkin ja olivat oivallisia sellaisessa mielikuvitustouhussa kuin itsensä löytämisessä, mutta satoja tuhansia vuotta vanhojen heimoisäin totuttaminen uusiin hienouksiin, kuten runkopatjoihin tai kahvion erikoiskahveihin, vei taatusti aikansa. Samol oli ollut Klaanin jäsenenä parisen viikkoa, mutta henget naamiossa vaativat yhä kaislavuodetta, kivityynyä ja Elekka-puhvelin verta.

Samol oli liittynyt Klaaniin lähes heti saavuttuaan sinne Umbran, Nurukanin, Delevan, Matoron ja hassun merirosvojoukon kanssa. Esi-isät eivät olleet vastustaneet tätä, ja kääpiötoa arveli, että ne olivat pikku hiljaa kehittämässä kiinnostusta modernin maailman ihmeitä kohtaan. Lisäksi henget olivat aina paheksuneet vaihetta, jossa Samolista oli sattumalta tullut vielä alkukantaisemman heimon jumalajohtaja. Esi-isillä on tarkka käsitys ansaitusta kunniasta, eikä toteemipaaluun törmääminen riittänyt jumalajohtajuuden edellytykseksi. Lisäksi heimoisäin henget eivät sietäneet uusien alkuasukkaiden tekemän parsakaalisopan hajua.

Kiven Toa päätti lähteä aamukävelylle. Ilma ulkona oli sateisen harmaan vaiheen jälkeen kirkkaan kuulas, ja vaikka syysilma olikon kolea, oli ulkona silti kovin kaunista. Klaanin linnoituksesta ja tiluksilta löytyisi vallitsevasta sotatilasta huolimatta varmasti monenmoista tutkittavaa.

Samol löntysti punaisella matolla päällystettyä käytävää pitkin kohti Klaanin aulaa. Ohitse vilisi yleensä Samolia pidempiä Klaanin jäseniä ja kiireisiä Klaanin palkkalistoilla olevia Matoraneja, mutta kukaan ei tuntunut ehtivät juttelemaan ystävällisen kiven Toan kanssa. Samol arveli sen johtuvan sodasta. Lyhyen klaanissaoloaikansa aikana linnoitukseen ja kylään oletiin tehty kaksi vakavaa iskua, toinen Nazorakien rautalinnuilla ja toinen Zyglakien toimesta. Samol olisi antanut kaikkensa, jotta olsi päässyt puolustamaan Matoraneja hyökkäykseltä, mutta oli ilmeisesti vetänyt sikeitä molempien hyökkäysten ajan. Hän oli toki auttanut jälleenrakennuksessa kiven elementtivoimillaan, mutta Toasta tuntui silti, ettei hän ollut antanut kaikkeaan uuden yhteisönsä hyväksi. Esi-isät olivat sanoneet hänen hetkensä vielä koittavan, ja Samol viettikin paljon aikaa Klaanin muureilla harjan ampuma-aukoista tähystellen.

Kiven Toa saapui aulaan. Siellä oli vipinää kuten yleensä, joskin päävastaanoton tiski oli vailla jonoa. Samol päätti käydä jututtamassa siellä työskentelevää veden Toaa, joka tuntui olevan ystävällinen ja mukava persoona. Samol tunkeutui vilinän läpi tiskille ja pettyi pahanpäiväisesti, kun tiskillä palvelikin sieluton robotti.

”Terve tuloa Bio Klaanin vastaan ottoon. Miten voin auttaa.”

”Minä vain… Kävelin ohitse,” Samol vastasi. Hän käveli pois surullisena miettien, mihin entinen respatoa oli kadonnut.

Älä välitä, se olikin aika rimpula, esi-isä naamiossa sanoi.

”Älä viitsi”, Samol mietti takaisin.

Se olisi voinut seistä puun takana eikä siitä olisi näkynyt mitään.

”Minä osaan tehdä omat valintani naisten suhteen”, Samol mietti ärtyneenä. Häntä otti pattiin, kun heimoisät eivät vain tajunneet.

Ei sinun kannata haahuilla semmoisten perään, ei se ole terveellistä sinulle. Kun me olimme vielä… ulkomaailmassa, niin nai-

”Turpa kiinni nyt! Hän on joka tapauksessa poissa,” Samol ärähti eikä huomannut, että teki sen ääneen. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt häneen huomiota, sillä Admin-aukiolla tapahtui huomiotaherättävämpääkin tekemistä. Klaanin veteraanijäsen Iniko opasti siellä Matoraneja kaasunaamarien käytön saloihin Nazorkien kaasuhyökkäysten varalta, ja kääpiötoa päätti mennä selvittämään, miltä tuntuisi pitää sellaista hassunhauskaa kapinetta, joka sai pärstän näyttämään aivan Hoto-tulikärpäseltä.