Athistien pääsaari

Märkä rantahietikko painui syvälle maahan punaisen painavan kengän astuessa sille ensimmäistä kertaa. Muusta porukasta hieman jälkeen jäänyt Killjoy nyrpisti nenäänsä, joutuessaan astumaan hänen mielestään ehkä maailman hirveimpään asiaan. Märkää ja hiekkaa. Molemmat asioita, jotka tunkeutuvat hyvin epämiellyttäviin paikkoihin.

Satama ei ollut sillä hetkellä järin vilkas, joten Killjoy pääsi vapaasti kävelemään hietikolta kohti kunnollista maata. Silmät ylitöitä tehden Killjoy analysoi ympäristöään, pyrkien selvittämään siitä kaiken tavallisesta poikkeavan. Metsästäjä ei antaisi tämän tehtävän kompastua yllätyksiin.

Killjoyn silmään koko saaren meno näytti kuitenkin aivan liian tavalliselta. Jos paikalla olisi jotain, se olisi piilotettu. Siksi Killjoy päätti siirtyä nopeampaan lähestymistapaan. ”Creedy. Tuli hommia. Analysoi tämä saari minulle. Etsi siitä kaikki, mitä löydät.”

Radioyhteyden Klaaniin avannut Metsästäjä odotti hetken, joutuen kuitenkin pettymään. Kukaan ei vastannut. ”Toistan: Creedy. Tämä saari tulee analysoida. Sinä tiedät, että tässä päässä ei ole tarpeeksi prosessointitehoa siihen.”

Ei vastausta. Killjoy huokaisi syvään, hiven pettymystä äänessään. Toisaalta matka oli kestänyt jo pitkään. Ei ollut reilua olettaa Matoranin istuvan päiviä puhtaasti komentotornissa.

Tämän myötä Killjoy ajautui miltei nostalgian partaalle. Rannetietokonettaan hiljaa näpytellen Killjoy seurasi, kuinka punamustalla teemalla varustettu ohjelmisto välähti hänen kypäränsä sisäpuolta hallitsevalle kaarevalle näytölle. Ikkuna täyttyi välittömästi tulvivasta tiedosta ja silloin Metsästäjä tiesi nostaa sormensa näppäimiltä.

”A new language-pack is available. Do you want to start using it now?”

Tietokonemainen naisääni puhui Killjoyn sisällä, Metsästäjän koneiston siirtäessä villisti uutta dataa tämän aivoihin. Killjoy melkein hymyili, vain melkein.

”Antaa mennä B.I.A.N.C.A. Miltei huvittavaa, miten Metru Nuin nörtit edelleen jaksavat päivittää sinua.”

”Always the best for you general. Downloading the package now.”

…

B.I.A.N.C.A

Biomechanic Intelligence & Armor Nailing Chaotic Assembler. Se oli Killjoyn keksimä projektinimi Mustan Käden keskustietokoneelle silloin, kun hän kauan sitten alkoi sitä Nizin kanssa rakentamaan. Tarkoitettu kontrolloimaan Käden tietokoneita ja ohjaamaan sen mekaanisia varustelijoita. Kaksikko kuitenkin kyllästyi sen työstämiseen hyvin nopeasti ja silloin vielä pieneen purkkiin mahtuva tekoäly koneistoineen lahjoitettiin Ga-Metrulaiseen yliopistoon. Muutamaa viikkoa myöhemmin oppilaat olivat tulleet Käden porteille tarjoamaan pienen tankin kokoista häkkyrää. B.I.A.N.C.A olikin yllättäen valmis.

Killjoy muisteli, kuinka tuo tekoäly oli johdattanut hänet läpi sodan ja miltei kaikki taistelut sen jälkeen. Vasta Klaaniin saavuttuaan hän tajusi oikean koordinaattorin kätevämmäksi ja Creedy vei tekoälyn paikan. Nostalgiahuuruissaan Killjoy muisti myös jotain, mitä ei olisi välttämättä halunnut.
Kivulias ilmoitus Killjoyn häivepuvun itsetuhosta oli tallentunut verkkoon ja Metsästäjä sysäsikin tämän nopeasti silmistään. Feterrojen ajatteleminen ei tehnyt hyvää nyt.

”Kielipaketti asennettu. Järjestelmät toimintakuntoisia.”

Itsekseen höpisevä paikallaan pyörivä Metsästäjä keräsi useita oudoksuvia katseita. Tietokoneelleen ohjeita lateleva Killjoy jatkoi tätä toimenpidettä muutaman minuutin, jonka jälkeen tämä pysähtyi ja jäi kuuntelemaan tuloksia.

”Alueelta ei löydetty mitään BH-kriteerejä uhkaavaa toimintaa tai siihen viittaavia objekteja. Haluatko suorittaa haun uudestaan?”

Killjoy huokaisi. Hän ei ollut varma oliko hän pettynyt joutuessaan tukeutumaan tietokoneeseensa Creedyn sijasta, vai oliko hän huolissaan tehtävän suoriutumisesta. Ehkä hieman molemmista. Varsinkin nyt kun hänen epäilyksensä alkoivat osoittautua aiheettomiksi. Saaressa ei ollut kerta kaikkiaan mitään epäilyttävää. Ei ainakaan päällisin puolin. Killjoy pakottautui ajatukseen, että todelliset haasteet odottaisivat syvemmällä. Olisi siis edelleen oltava varuillaan.

”Älä. Odotetaan, että siirrymme syvemmälle saarta.”

”Kai sinä ymmärrät, että minä en ole todellinen tunteva olento, vaan keinotekoinen äly, luotu pitämään sinulle seuraa. Monikossa puhuminen on siis täysin turhaa.”

”Minä arvaan, Saraji kirjoitti tuon pätkän koodia?”

”Kyllä herra kenraali.”

”Mh.”

Killjoy ravisteli jalkojaan, pyrkien karistelemaan niihin tarttuneen kuonan pois. Lähtien vähitellen astelemaan kohti muuta tiimiä, Killjoy päätti tarkistaa verkkonsa lokin ennen ohjelman sulkemista. Punaisena hohtavat pupillit laajenivat hämmästyksestä, Metsästäjän tarkistaessa sen viimeisimmän rivin.

”B.I.A.N.C.A… miksi sinua on käytetty Odinalta käsin kaksi päivää sitten?”

”Tarkastetaan lokitiedostoja… … … tietokanta ei löytänyt tunnistettavaa käyttäjäprofiilia. Järjestelmää on saatettu käyttää erittäin kehittyneen salausprotokollan suojissa.”

”Arrrh… noh, pistä kaikki Metsästäjien omistuksessa oleva tarkkailuun. Mukaanlukien Xia ja Stelt. En halua yhtään enempää ikäviä yllätyksiä.”

”Kyllä kenraali. Välittömästi. Haluatko lisätä rekisteriin mahdollisen syyn Pimeyden Metsästäjien järjestelmäkäytölle?”

”Minulla saataa olla jotain, joka ei kuulu minulle.”

”Siinä tapauksessa lienee oletettavaa, että rekisterimerkintää ei lisätä.”

”Ei lisätä. Voit poistua.”

*Blimp*

Ruutu oli taas tyhjä. Matoron kailotus kaikui Killjoyn korviin toiselta puolelta satamaa. Tympääntyneenä puhiseva Metsästäjä lähti astelemaan läpi hietikon.

”Ja ihan kuin minulla ei olisi vielä tarpeeksi ajateltavaa.”

Kylässä ei palanut juurikaan valoja. Vaaleilla kivillä päällystetty katu oli suora ja hyvin hoidettu, niin että pimeässäkin sitä pitkin oli helppo kävellä.

Sadje kulki etummaisena lyhty kädessään. Laitteen häilyvä valo ei juuri valaissut tietä kuuttomassa yössä. Matoro käveli vähän athlais-matoranin takana tutkaillen katukuvaa yökiikarillaan.
Summerganon käveli melkein heti Matoron takana. Hän näytti ehkä rennoimmalta noista kolmesta Klaanilaisesta. Hänellä oli pieni nuhjuinen olkalaukku, josta pullotti hieman metallikapseli. Killjoy käveli joukon takimmaisena, ilmiselvästi tarkkaillen jatkuvasti ympäristöään.

”Olemme perillä”, Sadje sanoi ja osoitti kulman takaa näkyvää rakennusta. Majatalon pohjakerros oli samaa vaaleaa kiveä, mitä myös kadut olivat. Majatalon yläkerta näytti olevan tehty puusta. Oven vieressä paloi lyhty ja yhdestä alakerran ikkunasta näkyi valoa.

Majatalon nimi oli kirjoitettu kirjoituksella, jota Matoro ei tunnistanut. Se oli kuitenkin koristeellista ja antoi sivistyneen vaikutelman. Nelikko saapui sisälle majataloon, jossa himmeässä valossa yksi matoran valvoi pitkän puupöydän takana.

”Iltaa”, matoran tervehti.

”Iltaa”, Sadje vastasi ennen kuin Matoro ehti avata suutaan. ”Huone neljälle”

Tiskin takana istuva matoran loi pitkän epäilevän katseen outoon saattueeseen. Ei ollut aivan tavallista, että yhtäkkiä asiakkaaksi ilmestyy kaksi toaa ja eriskummallisen näköinen jättiläinen.

”Kyllä. Se tekee viisitoista mutteria. Huone 16”, matoran ojensi avaimen Sadjelle. Enempiä puhelematta matoran liukeni takahuoneeseen.

Huone sijaitsi talon pohjakerroksessa. Se oli suhteellisen suuri, vaikkakin mitoitettu matoraneille. Matoro ja Summerganon hankkivat itselleen niin hyvät nukkumapaikat kuin vain mahdollista. Eivätkä ne olleet mitenkään mukavat. Killjoy ilmoitti, ettei aio nukkua ja jäi istumaan huoneeseen ikkunan ääreen.

Aamu tuli aivan liian aikaisin, Matoro tuumi, vaikka yö ei ollutkaan niitä mukavimpia mitä hän oli viettänyt. Joka tapauksessa se, että saa nukkua kiinteällä maalla matoranien rakentamassa talossa, oli rentouttavaa. Kuitenkaan se, että joku pudottaa sängystä, ei ole mukavin tapa herätä.

”Huomenta, unikeko”, Suga virnisti. Aurinko paistoi kirkkaana ikkunasta.
Matoro mutisi jotain unista ja nousi lattialta. Vielä unenpöpperöisenä hän seurasi kolmea toveriaan majatalon saliin nauttimaan aamupalaa, jonka jälkeen he jatkaisivat matkaa sisämaahan kohti Temppeliä.

Majatalon ruokasalissa oli useita matoraneja nauttimassa yksinkertaista aamiaista. Sali oli korkeampi mitä talon ulkonäkö olisi osoittanut. Matoron riemuksi ruoka haettiin itsepalvelulla seisovasta pöydästä. Lienee sanomattakin selvää, että hänen mielestään syömiseen jäi aikaa aivan liian vähän.

Saari näytti aivan erilaiselta kirkkaassa aamuauringossa. Kylän puiset ja kiviset talot olivat siistejä ja hyvin hoidettuja. Valkoisesta kivestä tehty tie johti koko kylän halki sisämaahan. Saari kohosi mitä kauemmas rannasta meni, ja se oli sisäosiltaan kauttaaltaan puun peitossa. Erilaiset trooppiset puut kasvoivat tiheään tien molemmin puolin. Keskellä saarta sijaitsi Ath-uskonnon suurin temppeli, jota paikallisetkin kutsuivat vain ”Katedraaliksi”. Tieltä saattoi nähdä vain hennon loiston metsän keskeltä, kun aurinko osui suureen Athin Silmää kuvaavaan kupoliin.