Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Makuta Nui

0 kommenttia

Nazorak-pesien sisäänkäynti

Abzumo astui rantaan pienellä saarentapaisella lähellä Bio-Klaanin saarta Harmaa Aine käsissään. Hän suuntasi suoraan kohti pesän paikallista sisäänkäyntiä, mutta torakkavartija yritti estää hänen kulkunsa.
”Pahoittelen, sir, mutta teidän täytyy odottaa. Vain tiettynä hetkenä tunnista saa mennä sisään, jotteivät klaanilaiset löytäisi yhtäkään sisäänkäyntiä. Kenraalin määräys.”
”Pois tieltäni.”
Päätön Nazorak lensi sivuun, ja Makuta astui tunneliin.

Saavuttuaan asuintiloihinsa hän asetti Harmaan Aineen pöydälle.
”Lähetän jonkun hakemaan sinut pian”, Abzumo tokaisi ja lähti huoneesta jättäen Aineen toimettomaksi pöydälle. Tämä pystyi vain tuhahtamaan.
Seuraavaksi Abzumo suuntasi kohti komentokammiota. Hän paiskasi ovet auki ja astui huoneeseen. Nazorakit, jotka työskentelivät yhä tietokoneidensa ääressä, hätkähtivät rajusti ovien paukahtaessa auki.
”Huomenta, olennot”, Zumo sylkäisi. ”Mitäs tänne kuuluu?”
Joku huoneessa paikalla olevista upseereista astui askeleen lähemmäs Makutaa, joka marssi portaat ylös korokkeelle.
”Huomenta, sir!” Nazorak sanoi ja teki kunniaa.
”Mitä täällä tapahtuu?” Abzumo tiukkasi. Hän asetti kätensä lantioilleen odottavan näköisenä.
”Hyökkäys epäonnistui, ja Koi pudotettiin, sir.”
”Ahaa. Kaikkea te ehditte tuhota silloin, kun olen hetkenkin poissa. Mitä tekisssssittekään ilman minua.” Abzumo nyökkäili omille puheilleen hitaasti ja sivuutti upseerin, joka jäi seisomaan paikalleen. Hetken ajan Makuta tarkkaili näyttöjä ja edelleen suurimpana näkyvää pysähtynyttä laskuria. Sitten hän huokaisi ja virkkoi:
”Missähän Stevie mahtanee olla?”
”Anteeksi, sir?” upseeri kysyi kääntyen Makutaan päin.
”Missä on perhanan kenraalinne, ruoja!” Abzumo karjaisi. Upseeri oli lentää lattialle, mutta säilytti sijaintinsa vaivoin.
”Hä-hän… hän meni… tuonne…” torakka sanoi osoittaen ovea. Abzumo pyöräytti silmiään ja tyrkkäsi toisen pois tieltään marssien takaisin käytävään.
Makutan mentyä upseeri päästi ryhtinsä lysähtämään ja hytisi. Eräs insinööreistä päätti sitten avata suunsa:
”Johtuuko se minusta, vai oliko tuolla Makutalla hermot kireällä?”

Abzumo marssi suoraan 001:n toimistolle. Tämä istui tuolillaan lukemassa eräitä raportteja. Hän kohotti katseensa sisään astuvaan Makutaan paperiensa yli ja tuhahti.
”Steve”, Abzumo sanoi.
”Minun nimeni on 001.”
”Minä en pidä siitä nimestä. Joka tapauksessa, minun pitäisi lainata 666:ta hieman. Kai se sopii?”
001 kohotti vasenta kulmaansa.
”Mihin sinä oikein häntä tarvitsisit?”
”Minulla on suunnitelmani. Korvaan toki vahingot, josss hän kuolee. Mikä on epätodennäköistä.” Torakkakenraali hiveli leukaansa oikealla kämmenellään ja pyörähti tuolissaan.
”Siitä vain”, hän sanoi lopulta. Abzumo nyökkäsi pikaisesti ja nousi poistuakseen. Sitten hän pysähtyi ovella ja – selin kenraaliin päin – kysyi hunajaa äänessään:
”Milloin on Allianssin johtoportaan seuraava kokous?”
”Piakkoin.”
”Kuulin, että pudotitte Koin
”Näin valitettavasti kävi”, 001 sanoi ivaa tihkuvalla äänellä. Abzumo nyökkäsi ollen yhä selin kenraalia päin.
”Toivottavasti tiedät, mitä teet, Stevie, toivottavasti tiedät.”
Sitten hän astui kynnyksen yli, ja ovi sulkeutui hitaasti. 001 irvisti ja jatkoi töitään.
Abzumo marssi takaisin kohti huonettaan.

Hän oli saanut 001:ltä, mitä oli halunnut.
Seuraavaksi olisi vuorossa Avde.