Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Kutsumattomia häiriköitä

0 kommenttia

Sukellusvene, matkalla Veljeskunnen saarelle

Peelo tutkiskeli Gekolta ottamaansa kivääriä kiinnostuneena. Se sopisi mainiosti konepistoolin kaveriksi tehtävälle.

Seinällä roikkuva iso hylly oli jo nähnyt parhaat päivänsä, ja näytti jo hieman ruostuneenkin. Silti se pysyi sukellusveneen seinällä yllättävän hyvin, vaikka siihen oltiin lastattu monia erilaisia aseita, jotka taas painoivat varmasti aika paljon. Aseista huomasi, että ne olivat lojuneet hyllyllä pitemmänkin aikaa, kun olivat jo ehtineet pölyyntyäkin. Niiden toimivuudesta ei tiennyt, mutta eiköhän pari kolautusta auttanut.

Peelo laittoi pitkähkön kiväärin olansa yli roikkumaan kiväärissä olevan kantonauhan avulla. Gekko katseli kiinnostuneena löytämäänsä asetta, ja harkitsi useamman kerran sen käyttämistä. Äksä selasi katseellaan hyllyköllä olevia aseita. Usea niistä näytti todella järeältä. Hetken miettimisen jälkeen hän poimi hyllyltä isokokoisen konekiväärin. Raskas se oli, mutta mitä väliä, tulivoimaa tässä tarvitaankin. Vahki seisoskeli ryhdikkäästi sivummalla, hän ei uskonut tarvitsevansa yhtään lisää aseita.

Matka oli taittunut harvinaisen nopeasti, sillä kaukana horisontissa määränpää näkyi jo, ja rantaa lähestyttiin nopeaa vauhtia. Sukellusvene lähestyi Veljeskunnan saarta, ja joukkio alkoi olla valmiina. Gekko katsahti ikkunasta ulos, ja katseli veden asukkeja, joista lähes kaikki uivat kiirehtien poispäin Veljeskunnan saarelta. Ymmärsihän sen, ei kukaan olisi halunnut olla osa tällaista rähinää.

Peelo säntäsi sukellusveneen ohjaamoon, ja pyysi kapteenilta lupaa käyttää periskooppia, johon kapteeni nyökkäsi myöntävästi. Peelo katsoi periskoopista, ja zoomasi kiikarin näkyvyyttä rantaan päin. Rannalla näkyi vain muutama Nazorak. Heidät oltiin mitä luultavimmin määrätty vartioimaan rantaa siltä varalta, että paikalle saapuisi kutsumattomia häiriköitä auttamaan Veljeskuntaa.

Peelo katsoi hieman oikealle, ja näki lahden, jonka ympärillä oli tiheää metsää ja muuta kasvustoa. “Rantaudu tuolle lahdelle, sen pitäisi tarjota meille tarpeeksi suojaa päästäksemme huomaamattomasti saarelle”, Peelo sanoi kapteenille, ja osoitti sormella ohjaamon ikkunasta lahtea kohti. Kapteeni nyökkäsi, ja käänsi sukellusvenettä oikealle päin. Peelo käveli ruuman ovelle, kurkkasi sen takaa, ja ilmoitti

“Rantaudumme pian.”