Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Liian rankka kapakka

0 kommenttia

Nui-Koro

Kepe ja Snowie kävelivät aurinkoisella mukulakivikadulla kohti toria. Tämäkin päivä alkoi jo lähetä iltaa.

“Profeetta lähti siis länteen, mikäli kirjaan on uskominen”, Kepe pohti.

“Mitä suoraan täältä länteen on?”

“Hm. Metsää.”

“Metsää?”

“Metsää ja paljon. Lehu-metsän pohjoisemmat osat.”

“Sinne siis?”

“Emmehän me tiedä minne siellä meidän täytyy mennä.”

“Ehkä sen näkee paikan päällä.”

“Minkä paikan? Lännessä on monta paikkaa.”

“Sen minne me olemme menossa.”

“Mehän emme nimenomaan tiedä minne olemme menossa.”

“…”

“…”

“Mennään kuitenkin.”

“Käydäänkö välipalalla?”

He pysähtyivät TÖHHNÄ-nimisen, nuhjuisen oloisen kapakan kohdalle, sillä parempia ei ollut mailla halmeilla ja torinreunan laatukahvilat olivat yhtä sikamaisen kalliita kuin tämä oli likainen.

He astuivat sisään puisesta ovesta ja katselivat ympärilleen. Huone oli täynnä tuoppejaan kohottelevia merirosvon näköisiä matoraneja. Toiset juttelivat, toiset joivat jotain jonka hinnasto kertoi grogiksi. Yksi roikkui katon kyntteliköstä ja pyöri villisti.

Kaksikoksi kutistuneen kolmikon huomio kiinnittyi salin takaosan pitkään pöytään, jonka takana istui kolme ansiokkaan näköistä merirosvoa. Pöydän edustalla seisoi pieni matoran valkoinen paita päällä ja pussihousut jalassa. “Nimeni on Toabrush Trynawood ja tahdon merirosvoksi”, tämä esitteli itsensä kolmelle piraatille. Nämä nauroivat ja alkoivat kertoa tälle kolmesta tehtävästä jotka jokaisen merirosvoksi tahtovan tuli suorittaa.

Kapakan omistanut lihava kokki syöksyi pian ulos keittiöstä pärskien ja huutaen jotain.

Snowie ja Kepe perääntyivät ulos.

[spoil]Viimeiset viisi kappaletta tulivat vähän hetken mielijohteesta.[/spoil]