The Snowman

Nui-Koro, kirjasto

Kepe ja Snowman olivat kahden kirjaston pitkän, soikean puupöydän ympärillä. Eteensä he (Kepe) olivat kasanneet pinon kirjoja, kääröjä ja muita kirjoituksia, joiden he (Kepe) ajattelivat auttavan Profeetan ja Nimdan yhteyden selvittämisessä.
”Sanopas” Snowie pähkäili ääneen kahlatessaan muuannen punaisen tiiliskiviteoksen läpi. ”Olenko minä meistä kahdesta ainoa, jota tuo pormestari-häiskä epäilyttää?”
”Et” vastasi Kepe, joka parhaillaan tulkitsi pienen käsikirjansa perusteella erästä hauraan näköistä tekstirullaa.
”Haa. Sitä minäkin. Siinä tyypissä on jotain epäilyttävää.”
”Muistatko, mitä kävi, kun sanoit noin viimeksi jostain tyypistä?”
”Minulla oli ihan hyvät perustelut sanoa niin.”
”Se oli Guartsu.”
”Siitä huolimatta.”
”…”
”…”

Äänetöntä lukutyötä kesti ennätykselliset kaksi ja melkeinpuoli minuuttia, kun lumiukko avasi taas suunsa.
”Mutta mieti nyt, olihan siinä jotain selvästi-”
”Yritän keskittyä, okei!”
”…no sori, tarkoitan vain, että oloni olisi paljon turvallisempi, jos Make olisi kanssamme.”
”Hm. Mikähän hänelle edes tu-”

Kepen lausahdus keskeytyi aulan suunnalta kuuluvaan, korviariipivään rääkäisyyn.
”…ehkä me kuitenkin menemme tarkistamaan.”
”Joo.”

Vastaa