Jake

Klaani, huone 042

Eräs le-matoran, Sopon nimeltään, istui peilin edessä kiillottamassa maskiaan. Hän oli menossa juhliin, joista oli oletettavasti tulossa vuoden parhaat. Kaikki Soponin ystävät tulisivat, ja kaiken lisäksi hänen bändinsä soittaisi. Sopon katsoi itseään peilistä. Hän oli valmis lähtemään.

Sitten hän näki sen peilistä. Jotain oli hänen takanaan. Se oli musta olento. Matoran oletettavasti lyhyytensä vuoksi. Sillä oli kultainen Hau, mutta siinä oli jotain outoa. Ensinnäkään sillä ei ollut käsivarsia taikka kämmeniä, sillä oli pelkät kyljet, ihan kuin kädet olisi irrotettu. Olennon maskin takaa ei näkynyt muuta kuin mustaa. Sillä ei ollut edes silmiä.

”Kuka olet”, Sopon kysyi hieman pelokkaasti.

Ei vastausta.

”Kerro. Miksi olet täällAARRGGHHH”, Matoran huusi tuskasta.

Mustan kultaista Hauta kantavan olennon kädettömistä kyljistä oli syöksynyt kaksi tervamaista kättä, jotka survoutuivat Soponin maskista läpi pirstoen sen palasiksi, ja Syöksyen matoranin suuhun runnellen kasvot pelkäksi veriseksi reiäksi, jonka alla näkyi pääkallo.

”En usko, että kaipaat enään vastausta”, kylmä, tyhjä ääni lausui kuin haudan takaa.

Vastaa