Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Deltan temppeli 21: Temppelin valkoinen huone

0 kommenttia

SAAREI. NIMDASAAREI.

“Minä. Vihaan. Hippejä”, Notfun jupisi.

Muut olivat vihdoin tajunneet piraatin kannan, ja mutisivat myöntävästi. Notfun irrotti mekaanisen kätensä, kiillotti sitä hetken samalla jupisten jotain hipeistä, ja laittoi sen takaisin paikoilleen. Punainen valo silmässä syttyi.

“Noh, menemmekö me vai mitä me teemme?”, Piraatti kysyi, otti kulauksen rommipullostaan, ja lähti kävelemään eteenpäin jupisten taas jotakin hipeistä ja kultista. Muut seurasivat.

Kun sankarimme olivat kulkeneet luolastossa jonkin aikaa, heidän edessään seisoi seuraava ansa. Tämä oli kaikista omaperäisin, koska se oli Jak- Köh. Erittäin omaperäisen henkilön suunnittelema ansa. Tämä oli valkoinen ovi.

“Onpa meillä tässä este. Nämä hipit ovat idiootteja. Ja kultti”, Notfun ilkkui, ja käveli ovesta.

Oven takana oli kuitenkin täysin valkoinen ja tyhjä huone, mutta seuraavaa ovea ei näkynyt. Tämä oli niin leveä, ja valoisa, että tämän piti olla jonkinlainen pieni ulottuvuus, tai jotakin muuta pirun outoa, jolle emme tule löytämään loogista selitystä. Matoro ja Äksä kävelivät eteenpäin.

“Miten tämä on mahdollista. Miksi ja miten tällainen paikka on keskellä luolastoa?”, Matoro mietti.

“Tässä on jokin jippo..”, Äksä sanoi.

Notfun katsoi kädessään olevaa punaista valoa, keskusyksikön silmää.

“Yksisilmä-Kaaleppi, mitä tämä on, ja miten pääsemme pois täältä?”, Notfun kysyi silmältä.

“Tämä on jonkinlainen jokin, jolle ei ole ainakaan minun tietokannassani loogista selitystä, mutta pääsemme täält-“, yksikön puhe katkesi kuin seinään. Kädessä ei ollut enään virtaa.

“Tiesin, että näistä teknisistä tekniikoista ei olisi mitään hyötyä hädän tullen. Yksisilmä-Kaaleppi, herää, tai muuten pistän sinut lank- Ai. Ehkä en pistä sinua lankulta mutta ainakin murhaan sinun omist- Jaa. En taida murhata, mutta voin vannoa, että.. En kyllä keksi mitään, mutta pidä mielessä”, Notfun uhkaili.

Sitten Jardirt lähti kävelemään.

“Minusta tässä ei ole mitään järkeä. Täältä pitää jotenkin päästä eteenp-” Jardirtin puhe keskeytyi, kun hän törmäsi seinään.

“Jardirt. Olet löytänyt pakotien”, Matoro huudahti, ja käveli Jardirtin viereen. Hän tunnusteli seinää, ja se muutti väriään mustaksi. Mustalle taustalle ilmaantui valkoinen ovenkahva, ja Matoro avasi sen. Matoro käveli ovesta, ja muut kävelivät hänen perässään, Notfun viimeisenä jupisten kultista.