The Snowman

Ko-Huna-Koro, mökki

Kepen väsyneet silmät laajenivat hetkessä.

Luinko minä juuri oikein? hän mietti ääneen. Valkoinen Toa kaivoi vieressään olevan käännösoppaan ’Minä mitään Rauta tarvitse’ paperipinon alta, ja etsi oikean kohdan. Sitten hän vertasi sitä muuannen Arkistoista lainattuun muinaiskirjoituskarttaan, tutki paikallisen Matoran-väestön murrekaaviota ja viimein nosti kivitaulun käsiinsä, ja luki kohdan uudelleen.

Kyllä, siinä tosiaan lukee Nimda.

Valkovihreä Toa kääntyi tuolillaan ympäri ja huikkasi: ”Snowie, Make, tulkaa kat-”

Kaksi klaanilaista nukkuivat.

”Snowie! Make!”

Ei reaktiota.

Kepe keskitti voimansa, ja aktivoi harvinaisen vähän käyttämänsä elementaalivoimat. Hänen avoimesta kämmenestään singahti pieni valkoisena hohtava säde kumpaankin uinailevaan klaanilaiseen, ja nämä säpsähtivät kylmän vaikutuksesta hereille.
”Mhhmhmmmolenhereillä!”
”Hynngh kuka missä mitä?”
”Kaverit tänne nyt!”

Make ja Snowie laahustivat silmiään hieroen kärsimättömän näköisen Kepen luo.
”Oliko pakko herättää? Näin juuri kivaa unta ja ai joo sinä et ole saanut nukkua ollenkaan ei mitään niiiin oli asiaa?”
Kepe mulkaisi höpöttävää Snowieta hassusti, mutta kumartui sitten kivitaulun puoleen.
”Luulen, että tässä puhutaan Nimdasta.”
”Näytäpäs” Make hihkaisi, ja poimi kivitaulun käsiinsä. Muinaisella kielellä kirjoitetun kivitaulun. Hetken hiljaisuus. ”Tai jos sinä lukisit ääneen?”

”Sitä minäkin” Kepe tokaisi, ja otti taulun vastaan. Hän kaivoi käännösmuistiinpanot, ja aloitti hitaasti etenevän mutta sangen painokkaan lukemisensa.

”Kolmannenkymmenennen päivän aattona Hän tuli ensimmäisen kerran. Vielä Hän, Profeetta, antaa meille uuden mielen, ja niin me puhumme viisain suin, huudamme kaikki Hänen nimeään, kaikki me palvelemme Häntä.”
”Hän vai HÄN?”
”Shh, antaa Kepen lukea.”

Vihervalkoinen Toa rykäisi kurkkuaan, ja jatkoi vaivalloista käännösluentaansa.
”Hän, Profeetta, tuo takaisin ne, jotka murehtivat kaukana sieltä, missä kansansa kokoontuu. Olet meidän kotimme, meidän tähtemme yössä. Nimdan valo loistaa siellä missä Sinä-”
”Hei, Nimda!”
”Oikeastiko?”
”Ai joo anteeksi, jatka.”

”… kuljet ja johdat kansamme hyvyyteen. Vaikka kylvätte vähän ja leikkaatte vähemmän, jäätte syödessäkin nälkäiseksi, ei viisauden valo teitä jätä. Saatte mielen rikkaudet, kun Profeettaa seuraatte. Hän… Eh, tässä koko loppupätkässä ei lue enää mitään Nimdasta. Mutta ilmeisesti tämä ’Profeetta’ matkusti syvemmälle saaren sydämeen, ylös Mt. Ämkoon rinteitä.”

Uhrak oli ilmestynyt kolmikon taakse.
”Hyvää luettavaa?”
”Kas, hei herra.”
”Tuota noin…” Kepe aloitti hieman epävarmasti. ”Ihan kuin Klaanin saarella olisi kokonaan oma uskontonsa. Miten on mahdollista, ettemme tiedä tästä mitään?”
”Voi, poikaseni” Uhrak selitti. ”Kun tänne muutti muilta alueilta väkeä, ja varsinkin järjestönne saavuttua tänne vanhat ja uudet perinteet sekoittuivat keskenään. Mutta mitä syvemmälle saaren sisäosiin mennään, sitä enemmän vanhoja tapoja on jäljellä.”
”Eli. Jos jatkamme matkaamme Mt. Ämkoon rinteitä ylös, saatamme saada lisää selville Nimdasta?”
”Luonnollisesti.”
”Toverit” Kepe julisti. ”Näyttää siltä, että matkamme jatkuu.
”Aamulla” Make lisäsi, ja käpertyi mukavasti huoneen nurkkaan Snowien asettuessa pehmeään tuoliinsa.

Kepe jäi tuijottamaan matkakumppaneitaan hetkeksi, mutta kävi sitten itsekin pitkäkseen suuren taljan päälle.

Vastaa