Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Käännöstöitä mökissä

0 kommenttia

Ko-Huna-Koro, iso mökki

Snowman avasi silmänsä. Sitten suunsa.
“Mhhmömmöm?”
“Kas vain, herätys sinullekin” hänen vieressään loikova Make sanoi huvittuneisuutta äänessään.

Snowie nousi hieman ryhdikkäämpään asentoon pehmeässä tuolissaan ja katseli ympärilleen.
“Torkahdin?”
“Voi kyllä.”
“Eh, paljonko kello on?”
“Et sinä uinaillut kolmea tuntiakaan, katso ulos ikkunasta niin näet.”

Näennäisen suuren ponnistelun tuloksena lumiukko vääntäytyi ylös tuolista ja tallusti ikkunalle.
“Kappas. Pimeää tuolla ulkona.”
Makekin nousi seisomaan ja liikkui Snowien rinnalle.
“Joo. Vasta äsken tummui tuollaiseksi, ei se ole vasta kuin myöhäinen ilta. Tai ehkä tämä on jo aikainen aamu. Paha sanoa, kun minäkin nukuin tovin.”
“Mitenkäs Kepen tutkimus, saiko hän-“

Snowie kuitenkin sai vastauksen omaan kysymykseensä, kun hän näki ikkunan heijastuksesta takan ääressä kyhjöttävän vihervalkoisen Toan. Kepe oli selvästi hereillä, mutta näytti kuitenkin olevan jonkinasteisessa transsissa. Hän käänteli edessään olevia papereita aina vähän väliä ympäri ja mutisi hieman itsekseen. Hänen silmänsä verestivät selvästi, eikä Toa näyttänyt pysyvän hereillä kuin ajatuksen voimalla.

Tarkkailtuaan toveriaan hetken Snowman viittoili Makea kumartumaan puoleensa, ja supatti tämän korvaan.
“Kutsun tuota ‘Spinsterin uskomattoman jääräpäiseksi mutta ihailtavan sinnikkääksi onkominunmuktarkoitustutkiajotainilmankahvia -tilaksi’. Olisit nähnyt pari kuukautta takaperin, kun hänen Valvojansa reistaili. Kaveri pysyi hereillä varmaan kolme päivää putkeen.”
Make katseli siirsi katseensa Kepestä Snowieen.
“Tuota, sepä hienoa. Eikö meidän pitäisi auttaa häntä noiden papereiden kanssa tai jotain?”
“Muuten kyllä, mutta ainakaan minun työpanostani hän ei niinkään arvosta kuin pidä äärimmäisen häiritsevänä. Joten, ehkä annamme hänen hoitaa käännöstyön.”
“Aa. Okei.”

Sitten Make kääntyi takaisin ikkunaan päin, Snowie teki perässä.
“Myrsky tuntuu vain voimistuvan” punainen moderaattori mietti ääneen. “Hellittääköhän se tuosta vielä?”
Kummatkin klaanilaiset tuijottivat pimeyteen. Lumimyrskyn näkeminen kaikesta siitä valottomuudesta oli vaikeaa, mutta tuulen tuiverruksen kuuli hiljaiseen mökkiin hyvin.
“Sen täytyy. Emmehän me muuten voi jatkaa matkaamme, vai mitä?” Snowie sanoi hymyillen.