Toa Kapura

Tuntematon saari

”…Liikkuiko joku äsken meidän takanamme?” Seran kysyi huolestuneena ja kääntyi ympäri. Ei mitään. Ei Rahia. Seran katsahti turhautuneena ympärilleen. Ei mitään tavallisesta poikkeavaa. Vain kasvusto, pääosin vihreät juuret, oli kasvanut huomattavasti. Mutta eiväthän kasvit päästäneet hiiviskelyn ääniä.
”Ehkä se oli joku Rahi?” Kapura ehdotti vaikka ei nähnyt Raheja missään. ”Olisipa minulla jälleen se Rahien käyttäytymisestä kertova kirja mukana. Ehkä se kertoisi Raheista, jotka osaavat kätkeytyä kasvustoon.”
”Tai ovat näkymättömiä”, Summerganon sanoi hiljaa. Ketään ei miellyttänyt ajatus näkymättömästä Rahista, joka hiiviskeli heidän takanaan.

Vain yksi.

”Sanoitteko te juuri jotain?” Kapura kysyi. Oudot sanat jäivät kaikumaan hänen päähänsä.
”Se ei ilmeisesti ollut mielikuvitustani”, Seran sanoi mietteliäänä.
”Vaikuttaa mielensisäiseltä iskulta”, Summerganon sanoi. Ketään ei myöskään miellyttänyt ajatus älykkäästä, näkymättömästä Rahista, joka käytti mielenvoimia.
”Vai oliko se Rahi?” Kapura lausui kaikkia polttelevan kysymyksen ääneen. Jälleen jokin rasahti.

Vain yksi.

”Pitäisikö häipyä”, Kapura sanoi mutta kuulosti enemmän mietteliäältä kuin pelästyneenä. Matka olikin ollut melko tylsä.
”Kenenkään mieli ei taida olla suojattu?” Seran varmisti. Seurasi hiljaisuus.
”Okei, ehkä meidän pitäisi lähteä. Ei täältä kuitenkaan mitään löy-”, Summerganon aloitti.

Aika

”Juostaan!” Kapura huikkasi ja kaatui rähmälleen maahan. Hänen jalkansa olivat sotkeutuneet kasvillisuuteen.
”Miten me kaikki onnistuimme jäämään kiinni näihin juuriin”, Summerganon sanoi mietteliäänä auttaessaan Kapuraa ylös. Seran hakkasi hänen jalkansa ympärille kietoutuneita juuria.

Teidän osaltanne se on

”Niinpä. Miten ihmeessä”, Kapura sanoi hiljaa. Jokin rasahti jälleen, mutta tällä kertaa ääni kuului selvästi, aivan kuin jokin viidakossa lymyävä ei välittänyt enää piileskellä.
”Hei muuten, näissä mielensisäisissä viesteissä voi olla järkeä”, Summerganon sanoi. ”Miten nämä nyt menivätkään? Ensin sanottiin ’Vain yksi.’. Sitten-”

Ohi

Maan alta, puiden latvoista, syvältä viidakosta ja muista lukemattomista paikoista syöksähti vihreitä juuria. Mutta nämä eivät vaikuttaneet kasvimaiselta. Ne tönivät toisiaan, aivan kuin kilvoitellen parhaasta paikasta. Ja ne osoittivat tiettyyn pisteeseen. Juuriin sotkeutuneet Seran ja Summerganon näkivät sen. Juuret olisivat nähneet sen jos niillä olisi silmät.

Ne osoittivat Kapuraa.

Vastaa