Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Kezenin kasetti ei toimi

0 kommenttia

Bio-Klaani

Vihreä moottorivene oli saapunut vähän aikaa sitten Klaanin satamaan ja jättänyt Matoron maihin. Itse Ämkoo oli lähtenyt Enkin kanssa muualle (Veljeskunnan saarelle).

Jään Toa oli viettänyt yhden elämänsä kiintoisimmista aamuista. Ämkoon elämäntarina ja menneisyyden haamut.

Satamassa kellui kymmeniä kauppa-aluksia, lähinnä yksityisten tai muiden saarien. Klaanin omat alukset lensivät.
Myös Notfunin merirosvolaiva seisoi uljaana satama-altaassa.

Matoro käveli hiljaista soratietä rannikolta linnakkeeseen. Hän katsasti samalla satamarakennukseen jättämänsä paperit. Salakoodattu kansio, kasetti ja muistiinpanot olivat poissa. Äks oli luultavasti ottanut ne suojaan.

Iltapäivä oli hieman kylmänpuoleinen Klaanin saarella. Matoraneja puuhasi ympärillä arkisissa askareissa kuten täyttelemässä kaupan näyteikkunaa, ruokkimassa Mahi-vuohia ja neulomassa kankaita.
Useat puurakennukset varjostivat tietä, joka johti Klaanin pääportille. Matoro näytti jäsenkorttinsa vartijoille, jotka kertoivat samalla kiristyneistä turvatoimista.

Linnake oli hiljainen. Vastaanottotiskin edessä teline Klaanilehtiä huusi otsikoitaan: salaperäinen murha, Klaanilaista puukotettu, pieni skakdihyökkäys matorankylään. Pelkkää surua ja sotaa.

Matoro mietti asioita kävellessään Klaanin pitkiä käytäviä. Sodassa ei ollut mitään hienoa, mutta omalla tavallaan taistelut ja toiminta kiehtoivat häntä. Hän rakasti sitä adrealiininpursketta jonka vaaralliset tilanteet saavat aikaan. Hän ei osannut elää normaalia, rauhallista elämää.
Kerran soturi, aina soturi.

Matoro huomasi punahopean soturin tulevan vastaan.
“Hei, Äks”, Matoro tervehti. “Onko sinulla saaliimme Rozumilta?”
“… missä olet ollut koko aamun?” Äks kysyi ensimmäisenä.
Matoro ei ollut varma saisiko hän laverrella Adminin asioista.
“Pitkä juttu. Mäksä, pari zombia”, Matoro ohitti kysymyksen ninjamaisesti.
Äksän ilme ei ollut yhtänä tyytyväisempi.
“Okei, selitän joskus toiste. Onko sinulla Rozumin tavarat?”
“Jees, on. Huoneessani”

Kaksikko käveli portaat – tai itseasiassa hyvin, hyvin monet portaat – ylös. Hissi oli rikki juuri tänään. Äks kaivoi huoneesta 449 paperit ja heitti ne Matorolle.
Jään Toa kiitti ja painui omaan huoneeseensa, mutta sitä ennen hän pujotti Itrozin muistiinpanot Makuta Nuin huoneen postiluukusta terveisten kera. Häntä voisi kiinnostaa.

Matoro astui omaan, pitkään tyhjillään olleeseen huoneeseen. Hän sytytti sinertävän loisteputken ja heitti loput tavaransa pöydälle.
Aivan ensimmäiseksi hän romahti sängylleen. Aamun taistelu oli ollut rankka.

Hetken lepäilyn jälkeen Toa kokeili kasettia videolaitteellaan. Lumisadetta.

Mitä pikimmiten hän istui pöydälleen tutkimaan kryptistä kansiota.

Kansiossa oli otsikkona “Projekti Nimda”. Se luki normaalilla matoran-kielellä hieman hapertuneen paperikannen päällä.
Sisällä oli lukuisia papereita. Kaikki oli kirjoitettu oudoilla merkeillä. Lyhyen tutkimisen jälkeen Matoro huomasi, että osa merkeistä näytti kovin matoran-aakkosilta ilman ympyrää.

Hän teki nopeasti muistiinpanoja.
T, Y, I, O, P, K ja X olivat tunnistettavissa.

Matoro pohti ja koitti löytää lisää selviä kirjaimia.

Usean tunnin aivojumpan jälkeen hän ei ollut edistynyt senttiäkään. Lopulta hän antoi periksi, otti kansion ja kasetin, ja lähti Kepen työhuoneelle. Nero saisi auttaa häntä kasetin saamisessa toimintakuntoon sekä kirjoituksessa.