Rozum, maanalainen laboratorio

Metalliset portaat kumisivat etummaisena kulkevan Jään Toan alla. Hän tähyili eteenpäin yökamerallaan. Luukusta tuleva valo ei valaissut paljoa.

Paikka oli aivan makutamainen. Matoro tunnisti sieltä samoja laitteita mitä oli nähnyt Manun käytössä. Monensorttisia jähmetysputkia, kemikaaleja, outoja tutkimusvälineitä. Matoron silmät osuivat öljylamppuun pöydällä.
“Onko teillä tulta?” Matoro kysyi. Ääni oli häiritsevän kova pimeässä paikassa.
Jardirt heitti tulitikkuaskin.
Lamppu syttyi kahden yrityksen ja palaneiden näppien jälkeen. Pian lepattava valo näytti monia muitakin öljylamppuja, joita alettiin sytyttää.

Klaanilaiset katselivat laboratoriota mielenkiinnolla. Ensimmäinen huone näytti varsin tavalliselta laboratoriolta, sellaiselta missä luotiin raheja. Pitkillä pölyttyneen valkoisillä pöydillä oli riveittäin erilaisia pulloja kirkkaine aineineen.
Äks huomasi sivuoven ja koitti avata sitä. Lukittu avi oli pian maassa vahvan Klaanilaisen potkaistua sen auki.

Kun Martti astui seuraavaan huoneeseen, ensinäky oli erikoinen. Vähempään tottunut Äks oli kauhistunut.

Suuressa, läpinäkyvää nestettä täynnä olevassa lasipurkissa leijui sinikultainen Matoran ilman naamiota. Matoranin otsa oli auki ja aivot näkyivät selvästi.
Jokin johto kulki päästä aparaattiin säiliön vieressä.

“Pidin Itrozia vielä vähän aikaa sitten sivistyneenä”, Matoro sanoi hiljaisuuden jälkeen.

Joku merirosvoista löysi kaapista 90-prosenttista alkoholia.

Äks asteli eteenpäin hieman järkyttyneenä, pidellen öljylamppua korkealla päänsä yläpuolella. Hän pyrki välttämään matoraniin katsomista.

Toinen huone oli selvästi enemmän erikoistuneelle tieteelle. Seinillä roikkui kuvia aivoista ja hermoista ja useita aivoja näkyi säilöttynä lasipurkkeihin. Toisaalla oli erikoisia käyriä ja monituisia laitteita, joiden toiminta oli lakannut aikaa sitten.

Matoro penkoi yhden pöydän laatikostoja. Hän löysi lukuisia tutkimuksia mielestä, unista, muistista, tunteista ja ajattelusta yleisesti.
“Todella mielenkiintoisia tutkimuksia”, hän puhui itsekseen. Viimein hänen silmiinsä osui papereita otsikoituna “mielensisäiset iskut”.
Hän napapsi koko nipun pöydälle.
“Äks, täällä on jotakin”, Matoro ilmoitti. Punahopea Klaanilainen tuli nopeasti selkäpiitä karmivien koeputkien luota. Hänkin alkoi selata paperia.

“Tässä on jotain Nimdasta”, Äks kertoi. Hän veti paperin Matorolle.
Matoro katsoi.

Pitkän tutkimuksen jälkeen mitään Nimdan sijainnista ei ollut löydetty.
“Eihän tämä ole mahdollista”, Matoro valitti iskien paperinipun pöytään.

“Tyypit, unohtakaa se litku! Täällä on ysikasia!” joku piraateista huuteli löydettyään yhdestä kaapista vielä väkevämpää alkoholia.

“… hei, olettehan tietoisia että laboratoriossa käytetty alkoholi ei ole tarkoitettu juotavaksi?” Matoro hihkaisi naapurihuoneesta.

Hiljaisuus.

Yhtäkkiä laboratorion katossa olevasta kaiuttimesta alkoi kuulua kohinaa. Aavemaista, syvää kohinaa.
Paikassa jossa ei ollut sähköjä.

“Te etsitte ratkaisuja itseänne suurempiin asioihin”, kuului ääni kaiuttimesta.
Kuuntelijat olivat lievästi sanottuna hämmästyneitä.
“Minä tuhlasin niihin koko elämäni. Te ette saa lopullista salaisuutta selville”
Tässä kohtaa Matoro tajusi olennon Itroziksi.
Miten ajat sitten kuollut Makuta puhui nyt kovaäänisistä ilman sähköä.
“Te ette ymmärrä mitään todellisesta voimasta. Todellinen voima ei ole elementissä tai miekassa…”

“Sillä mieli itsessään on tämän maailman vaarallisin ase”

Nuo sanat kaikuivat metallirakenteisessa kellarissa pitkään kahinan tauottua.