Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Destralille ja sen ohi XXXV: Aarresaari

0 kommenttia

Rozum

Kolme manaattia ja kaksi mursua aapuivat Rozmin saaren rannalle. Elukoitten päältä tulivat monta piraattia, Jään Toa Matoro, Xxonn ja laivaston kapteeni, Notfun.

“Yarr”, karjaisi kapteeni, “Nyt etsimään sitä aaretta, niin päästään sitten syömään sitä Turskaa”

Piraatit olivat innostuneina siitä.

“Muuten. Sammuttivatko ne sen nuotion?”, Notfun kysyi Perämies-Jarditilta.

“En ole varma”, Jardit vastasi, “Minä en katsonut, sen jälkeen kun sanoit sen heille. Me lähdettiin, ilman että vilkaistiin taakse”

“No, ei se mitään. Jos he jättivät sen, niin sammutetaan se kun palataan”

Kun piraatit olivat lähtemässä eteenpäin, Äksä huomasi, että Matoro seisoi paikallaan rannalla. Hän meni puhumaan Toalle.

“Mitä sinä siinä seisot?”

“Minäkö? Minä… vain ajattelen”

“Ajattelet mistä?”

“Eeeikö olisi parempaa, että annettaisii piraattien etsiä Nimdaa? He näyttävät nauttivan siitä”

“En voi uskoa tätä. Sinä pelkäät!”

“Mitä? Minäkö? Höpsis!”

“Matoro. Me tultiin Bio-Klaanista asti Destralille. Meidät teleportattiin meidät sieltä aavikkosaarelle, jossa oli Matoranien ja Visorakkien välinen sota. Me paettiin sieltä, toiselle aavikkosaarelle, jossa piraatit kaappasivat meidät, joilta me paettiin lentävillä manaateilla. Sitten meidät pelasti sinaappikuljetus juuri viimeisellä hetkellä. Aiotko luovuttaa nyt? Kun ollaan päästy jo näin kauas?

“Et tajua”, Matoro vastaa pelottuneena Äksälle, “Ensimmäisen kerran, kun minä aloin kuulla outoja asioita naamiosta, oli kun minä kävin juuri tältä näyttävällä saarella”

“Mitä siitä? Luuletko, että juuri sen, takia jättiläisrahi tulee ja syö sinut?”

“Ei sitä. Mutta tunnen, että jotain pahaa tapahtuu.”

“Sinä vain pelkäät”, Äks vastasi tylysti Matorolle.

“Noh. Tuletteko?”, Notfun kysyi kaksikolta.

“Tule nyt”, Äks rohkaisi Matoroa, ja kun Matoro tunsi itseensä kohtaan sääliä, hän lähti eteenpäin. Piraatit alkoivat seurata häntä. Matoro otti kartan käteensä ja osoitti merkittyä kohtaa siinä.

“Joku on merkinnyt tuonne jotakin”, hän aloitti, vaikka vielä pelkäsi hieman, “uskon, että laboratorio on siellä”

“Kurssi sinneppäin, siis”, kapteeni vastasi.

Piraatit menivät sinne, innoissaan niin kutsutusta aarteesta. Matkan aikana, pari pikkurahia oli hyökännyt miehistöön kimppuun tai pari kertaa oli pieni osa maata pettänyt heidän jalkojensa alta, mutta he olivat kaikki säästyneet putoamiselta.

“Yarr”, Notfun huudahti parin tunnin päästä, “Vielä vajaat pari kilometriä”

Muut pirsstit innostuivat tästä ja alkoivat juosta eteenpäin, vaikka moni heistä oli väsynyt. He yhtäkkiä pysähtyivät, kun kuulivat kovan tömäyksen vähän matkan päästä. He käänsivät päänsä hitaasti ja pelästyneinä. Kuului toinen tömäys. Sitten isi rahi ryntäsi viidakosta heitä päin. Piraatit alkoivat huutaa apua ja juoskennella ympäriinsä. Rahi oli suurempi, kuin Kane-ra-tiikeri, punainen ja iso kita sillä oli. Ja se oli nälkäinen.

Miten sankarimme selviytyvät tästä? Pelastaako Matoron koukku heidät taas? Vai tapahtuuko jotain muuta? Jos he he selviytyvät. Se selviää TBS:n/Jaken ensi viestistä.