Killjoyn mökin edusta

Killjoy katseli tähtitaivasta mietteliäänä. Tuntui oudolta tietää loppu elinaikansa. Mitä hän sinä aikan tekisi? Hänen ajatuksensa katkesivat pian hänen kuultuuaan askelia takaansa. Hän käännähti, kuitenkin vain huomatakseen takanaan yhden eliittinazorakeista. Mökin ikkunasta loistava heikko valo valaisi hahmon puolimekaaniset kasvot. Killjoy tunnisti hahmon, tarttuen kataniinsa.

“Mitä sinä täällä teet”, Killjoy kysyi jämerän uhkaavasti.
“Älähän hätiköi”, 437 laushati kylmän viileästi. “Tulin puhumaan.”
“Mistä?”
“Olen pitkään muistellut viime kohtaamistamme. Ja täytyy sanoa, että olen vakuutunut.”
“Jaa mistä?”
“Sinusta.”
“Minusta?”
“Aivan. Yleensä olen voittanut jokaisen vastustajani hetkessä. Mutta sinä. Sinä olit todellinen haaste.”

Killjoy liikkui hitaasti 437:n ja mökin väliin. Oli kyse hänen kotinsa, ja enne kaikkea parhaan ystävänsä, turvaamisesta. Hän ei tosin ollut ihan taistelukunnossa. Nazorak ei kutienkaan tiennyt Creedyn olevan mökissö, joten piti vain toivoa ettei Nazorak katsonut tarpeelliseksi tuhota hänen kotiaan. Nazorakeversti jatkoi puhettaan.

“Pitkiin aikoihin en ole nauttinut niin paljon kuin taistelusta sinun kanssasi. Arvostan hyviä vastuksia. Kuten sinua.”

“Mitä ajat takaa?”
“Sinussa on ainesta.”
“Ainesta.”
“Aivan. Ainesta joukkoihimme. Sinusta voisi tulla jotain suurta. Voisit kylvää kauhua pitkin mantereita. Sinusta tulisi arvostettu. Ja pelätty. Muussa tapauksessa voisimmem olemmat nauttia taistelusta toisiamme vastaan vielä jatkossakin.”

Killjoy oli tyrmistynyt. Kuinka tuo otus kehtasi ehdottaa liittymistä Nazorakeihin? “EI”, Killjoy vastasi jämäkästi, “Sinulle tämä koko juttu voi olla peliä, mutta minä teen kaiken puolustaakseni raikkaimpiani ja ystäviäni!” “Niinkö”, Nazorak kysyi vihjailevasti. Killjoya tajusi mitä oli juuri sanonut. “Killjoy”, mökistä ulos astunut Creedy kysähti hämmentyneenä, “Mitä täällä on meneillään?”

“Mene takaisin sisään”, Killjoy huudahti käskevään sävyyn, “minä hoidan tämän.

“M-mutta…”

“SISÄÄN SIITÄ!”

Creedy juoksahti säikähtäen takaisin sisälle sulkien oven tiukasti perässään. Killjoy oli hyvin epämieltynyt. Nyt Nazorak tiesi Killjoyn heikon kohdan ja varmasti käyttäisi sitä. Hän katsahti nazorakia kohti. Se hymyili. Killjoyllä ei ollut paljon vaihtoehtoja. Joko hän poulustaisi kotiaan ja Creedyä viimeiseen asti, tai yrittäisi paeta ystävänsä kanssa jättäen kotinsa nazorakin haltuun. Kumpikin tuntui epätoivoiselta vaihtoehdolta. Mutta vaihtoehtoja ei ollut…

“Kuunteles; en aio liittyä joukkoonne kylvämään pelkoa ja tuhoa ympärilleni tai ryhtyä tyypilliseksi arkkiviholliseksesi! Jos taistelua tahdot, päätetään tämä tässä ja nyt!” Killjoy mietti itsekkin sanomisiaan. Hänellä oli ikävän pienet mahdollisuudet selvitä, sillä hän ei ollut nyt parhaassa taistelukunnossa. Mutta hänen oli toimittava. Toivottavasti ainakin Creedy tajuaisi paeta mökin takakautta. Nazorakin ilme oli nyrpeä. “Olkoon sitten niin”, se laushati tylsistyneenä.

Killjoy päätti toimia. Hän kohdisti räjähteitä ampuvaksi aseeksi muunnetun kätensä kohti Nazorakia, ampuen räjähteen sitä kohti. Räjähde joutui kuitenkin Nazorakin miekaksi muuntuneen käden halkaisemaksi. Räjähteenpuolikkaat osuivat maahan, muodostaen pari pientä räjähdystä. Nazorak syöksähti eteenpäin miekka lyöntivalmiudessa. Kiljjoy onnistui kuitenkin torjumaan iskun katanoillaan.

Lyhyen mekkailusession jälkeen Killjoy oli iski katanoillaan ylhäältäpäin, Nazorakin kuitenkin onnistuessa väistämään. Nazorak perääntyi taaksepäin, ampuen Killjoytä zamorkonepistoolillaan. Killjoy heilutteli katanoitaan edessään torjuen zamorit. Nazorak taivutti päätään sivulle päästäen yhden kimmottuneen ammuksen päänsä ohi. Ammus räjäytti läheisen puun. 437 hymyili. Hän tulisi nauttimaan tästä…