Matoro TBS

Meri

Matoro oli käyttänyt viimeiset elementtivoimansa pienen jäälautan tekemiseen. Nelikko roikkui lautassa kovien aaltojen riepottelemana. Meri vei heitä johonkin suuntaan, mutta heillä ei ollut mitään tietoa sijainnistaan saatika sitten suunnastaan.

Jään Toa tähyili jatkuvasti ympärilleen kiikarisilmällä. Hän yritti paikantaa maata, laivan, mitä vain.
”Ei mitään”, hän totesi hiljaa muille.
Hän ei ollut aivan varma kuulivatko muut sitä meren ääniltä.

Aikaa kului.

”Hei! Laiva!”, jäävuoren päällä roikkuva Matoro alkoi kiljua. Kolmen muun matkalaisen ilmeet kirkastuivat nopeasti ja he käänsivät katseensa kohti alusta.
Se oli keskikokoinen, ränsistyneen näköinen rahtilaiva jonka savuopiippu puski mustaa savua taivaalle. Nelikko alkoi huutaa ja huitoa jotta laiva huomaisi heidät.
Äks ampui käsitykillään ilmaan useasti.

”Kapteeni, joku hullu ammuskelee jäälautalla”, eräs merimies-matoran totesi katsottuaan kiikareillaan haaksirikkoisia.
”Montako niitä on?”, kapteeni kysäisi.
”Kaksi toan näköistä. Kaksi matorania. Näyttävät haaksirikkoisilta”, merimies selitti.
”Nappaa kyytiin, saavat kuurata kantta. Ja toille on aina käyttöä seudulla jossa on merirosvoja”, kapteeni sanoi. Rahtilaiva muutti kurssinsa kohti jäälauttaa.

”Mahtavaa! Ne huomasivat meidät!”

Joukko poimittiin kannelle.
Sitten heidät pisttettiin kuuraamaan kantta.

”Paremminkin olisi voinut mennä…”, Äks marisi.
”Älä aina valita, saimmepahan kyydin”, Matoro vastasi harjaten pitkällä siivousvälineellä puukantta.
”Mutta minne?”, Äks jatkoi.
”… niin. Voisimme kysäistä kapteenilta minne tämä alus on menossa”, Matoro puheli puoliksi itsekseen. Hänen Itroz-kansionsa oli kieritetty rullaksi vyöhön. Se oli kastunut.
Jään Toa heitti mopin toiselle Klaanilaiselle ja vilkaisi ympärilleen. Hän kiipesi metalliset, kapeat portaat yläkannelle, jossa kapteeni seisoskeli kaidetta vasten.
”Saanko kysyä minne olemme matkalla?”, hän kysyi kohteliaalla äänensävyllä violetilta matoranilta.
”Kuljetamme sinappilastia Bio-Klaani -nimiseen paikkaan”, painovoiman matoran vastasi.
Matoro ei ollut uskoa korviaan.

Tämä oli maineikkaan Turkanen-sinapin kuljetusalus.
”Minä ja Xxonn olemme Bio-Klaanista”, Matoro kertoi nopeasti.
”… haluatko kertoa mitä teille oli tapahtunut?”, kapteeni kysyi.
”Tuota, se on aika pitkä tarina. Meidän pitää kuitenkin poiketa Destralilla hakemassa yksi ystävämme”, Matoro kertoi.

”Destral? Se makutapaikka?”, kapteeni kysyi.
”Juuri se… onnistuuko se?”, Matoro kysyi. ”Voin antaa sijainnin jos on ongelmia saaren löytämisen kanssa.”
”Eihän kukaan täysjärkinen mene sille saarelle vapaaehtoisesti”, Kapteeni selitti tyrmistyneenä.
”No mitä jos ajatte sinne melko lähelle ja minä ja Äks käväisemme siellä rannalla pelastusveneellä?”
”Tuohon voin suostua.”
”Mainiota.”

Vastaa