Domek the light one

Spoileri ValitseNäytä

Avomerellä

”Ei hiivatti”, Domek katkaisi hiljaisuuden ja tunnusteli ilmanvirtausta sormellaan uudelleen, ”Hiivatin hiivatti, ei”.

”… Miten niin?”, Pegghu kysyi Valon Toalta, ”Onko jotain vialla?”.
”Tuuli on kääntymässä”, Domek sanoi osoittaen veneen purjetta Pegghulle. Se on totta, vene liikkuu paljon hitaammin kuin aikaisemmin ja purje ei enään työtynyt eteenpäin yhtä vahvasti.
Valon Toa otti kompassinssa esiin.
”Tuuli virtaa kaakkoon, Nynrahiin päin”, Domek hieroi otsaansa turhautuneineena.
”Mutta mitä me sitten teemme?”, Pegghu kysyi ja nousi ylös istumapaikastaan levottomana.
Valon Toa pysyi vaiti. Pegghu alkoi miettimään.
”Onko meillä airoja?”, Matoralainen etsi ympäriltään samalla.
”Ei”, Domek vastasi.
”Entä moottori? Onhan tämä moottorivene?”
”Tiedätkö kuinka paljon sellainen maksaa?”
”Mitä me sitten teemme?”
”Odotetaan kunnes tuuli kääntyy.”
Pegghu istui takaisin paikalleen odottamaan Valon Toan kanssa. Domek veti purjeet alas. Häntä kadutti hieman ettei ottanut mitään ajanvietteeksi, koska ei odottanut tarvitsevan sitä reissullaan.
Tuntematon määrää aikaa kului veneen päällä, aurinko paistoi yhtä korkealla kuin lähtiessään. Pegghu alkoi voimaan pahoin; kaupunkilainen Ta-Matoralainen ei ole tottunut matkustamiseen veneen päällä. Valon Toa piteli kompassiaan kädessään, jota hän silmäili silloin tällöin. Domek alkoi ummistamaan silmiään hieman, jolloin hän kuuli yhtäkkiä veden roiskeen hänen vasemmalta päin. Hän suuntasi katseensa sinne ja näki useita olentoja uimassa meren keskellä.
”Veitsivalaita”, Valon Toa päätteli.
”Veitsivalaitako? Missä?”, Pegghu kääntyi katsomaan.
Tosiaan, useita Veitsivalaita olivat kokoontuneet paikalle juuri pari metriä heidän etäisyydestä.
”Aika harvinaista nähdä niitä täällä tähän aikaan vuodesta”, Pegghu havannoi.
Pegghu käänty takaisin paikalleen, mutta Domek piteli katsettaan Veitsivalasparvea päin. Toa alkoi hymyilemään viekkaasti.

Idän Matoran-kylä

Kylä oli pakokauhun vallassa. Yksi Allianssin Skakdi-joukoista ryöstelivät ja kylvivät tuhoa ja kaaosta kylän läpi. Matoralaiset juoksivat minkä pystyivät paetakseen hyökkäykseltä.

Ryöstöä johti kyborginen kenraali Rlorzedt, joka seisoi kylän vieressä olevan kukkulan päällä.
”Kyllä! KYLLÄ! Tuhotkaa kaikki! Ryöstäkää heidän omaisuudet! Näyttäkää kuka täällä on pomo!”, Rlorzedt huusi alamaisilleen ja iski valtikallaan maata, myhäillen tyytyväisenä kaaokseen minkä hänen sotilaansa loivat.
Poikkeuksellisesti, Rlorzedt ruumis oli peitetty kyborgisiin metalliosiin ja hänen kasvossaan metallinaamari tuntemattomista syistä. Hänen ruumiinmuoto sai hänet näyttämään vähemmän Skakdilta ja enemmän Steltin Aristokraatilta.
Epätavallisesta ulkomuodosta huolimatta hänellä oli hyvin pommittava, vallanhimoinen ja suurellinen persoonallisuus, mikä sai paljon epäsuosiota muiden Skakdien keskuudessa, jonka takia häntä ei koskaan otettu mukaan taisteluihin tai edes puhuttu muiden keskuudessa.
Tästä syystä hän päätti hyökätä luvatta Itäiseen kylään, todistaakseen voimansa.
Rlorzedtin myhäillessään, yksi hänen soturistaan saapui mahtipontisen kenraalinsa luo. Hän oli Selakhilaani, mikä oli hyvin harvinaista minkä tahansa armejoiden paitsi Selakhilaanien kesken.
”Kenraali Rlorzedt! Kaappasimme kylää suojelevan Klaanilaisen!”, Selakhilaani-soturi ilmoitti.
”Tuokaa hänet tänne!”, Rlorzedt käski.
Kaksi Skakdita toivat kenraalin eteen panssaroidun mutta erittäin haavoittuneen Klaanilaisen ja laittoivat hänet polvilleen kenraalin edessä.
”Kas, Schiludomilainen. Kerropa minulle, mikä on nimesi”, Rlorzedt kysyi.
Klaanilainen katsoi ylös Kenraalia murhaavasti.
”Hän kutsuu itseään Laosiksi, kenraali Rlorzedt”, Selakhilaani-soturi sanoi.
”En kysynyt sinulta mitään!”, Rlorzedt karjui pateettisesti alamaistaan päin.
”Niin, anteeksi Kenraali”, Selakhilaani-soturi sanoi.
”Sinä et pääse tästä helpolla. Klaani tulee nujertamaan sinut”, Laosi uhkasi Rlorzedtiä.
”Mutta kyllä minä voin!”, Rlorzedt pöyhkeili klaanilaiselle, ”Olen Rlorzedt! Kaikkien ylivaltias! Sinä ja sinun säälittävä Klaanisi ei tule päihittämään minua koskaan!! KRAHAHAHAHAHAHAH!!!

Juuri kenraali nauraessaan, kylän eteen ilmestyi viisi Toaa.
”Hei Skakdit!”, yksi heistä huusi, mikä sai Skakdien huomion.
”Jo oli aikakin”, Laosi puhutteli itselleen hiljaisesti.
”Keitä te olette!”, Rlorzedt huusi Toia päin.

”Valmiina?”, punainen Toa sanoi.
”Öh, mikä olikaan asennomme?”, vihreä Toa sanoi.
”Asento 3-B! No niin, valmiina?”
”Valmiina!”

*
**

”Toat, ryhmittykää!”, Punainen Toa ilmoitti ottaen esiin oudon käsikonsolin ja teki satunnaisesti asentoja. Muut Toat seurasivat mukana.
Siinä samassa yhtäkkiä heidän päälle ilmestyi erittäin poskettomat asut ja naamiot.
Skakdien leuat loksahtivat auki.

”Jyrisevä Maa!”, musta Toa huusi, ”Maan Toa Kowambra!”

”Voimallinen Painovoima!”, purppura Toa huusi, ”Painovoiman Toa Pohak!”

”Viileä Jää!”, valkoinen nais-Toa huusi, ”Jään Toa Bokrujuh!”

”Elävä Kasvillisuus”, vihreä Toa huusi, ”Kasvillisuuden Toa Lehatu!”

”Liekehtivä Tuli”, punainen ja keskimmäinen Toa huusi, ”Tulen Toa Takama!”

Jokainen heistä tekivät outoja asentoja laususessaan nimensä.

Toa Cendai…ANGORANGER”, Toat huusivat ja tekivät naurettavan ryhmäasennon.

Jotain räjähti heidän takana. Ja kovaa.

Skakdit vain tuijottivat Toa ryhmää. Yleensä he olisivat nauraneet, mutta joskus jotkut asiat ovat aivan liian absurdeja heillekin.
Toien puvut olivat jonkinlainen erittäin mauton yhdistelmä räikeitä värejä. Heidän kasvoissaan oli yksityiskohdista huolimatta täysin identtiset naamiot. Naamion mustat linssit pistivät eniten silmään.
Kesti hetken Rlorzedtiltä ennen kuin tajusa komentaa joukkonsa hyökkäämään.
Mutta ennen kuin Skakdi-sotilaat ehtivät tajuta, yhteen heistä potkaistiin kasvoihin.

Avomerellä

”Uaaah!”

Pegghu piteli kiinni veneen reunasta. Veitsivalas ui yllättävän nopeasti Rahiksi joka vetää venettä kuin rekiä. Valon Toa piteli käsissään kestävää köyttä jolla hän ohjasi Veitsivalasta. Vaikka oli yllättävää, kuinka rauhallisena Rahi otti veneen vetäjän rooliaan, itse Rahin ohjaaminen oli silti erittäin hankalaa.
Domek yritti vetää venettä koiliseen päin ja yritti parhaansa olla putoamatta veneen keulasta.
Monien yrityksien ja harha suuntiin uimisen jälkeen Domek viimein sai yleisen käsityksen miten valasta ohjataan.
Valon Toa yritti toisen kerran kääntää venettä koiliseen päin.
”Viimeinkin”, Domek sai käännettyä veneen suoraan oikeaan suuntaan.

Pegghu makasi veneen reunaa vasten. Hän päätti ettei koskaan veneilisi Toan tai kenenkään muun kanssa, ikinä.

Idän Matoran-kylä

Skakdeja potkitiin kylkiin ja lyötiin kasvoihin. Toat riitelivät kuinka kaksi heistä pukeutuivat täysin väärään pukuun ja mikä teema olisi sopinut parhaiten.

Kenenlläkään ei ollut kivaa.

Spoileri ValitseNäytä

Vastaa