Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Don Ämkoo

0 kommenttia

Sukellusvene

Ämkoo palasi aluksen ohjaamoon seikkailtuaan taas epämääräisen mittaisen ajanjakson ajan jossain sukellusveneen sisuksissa. Tapiiri oli huomannut tämän ja seurasikin Ämkoota nyt ruokapalan toivossa.

Ämkoo yllättyi huomatessaan, että aiemmin niin kovin väsyneeltä vaikuttanut Snowie hääräsi nyt täyttä häkää rikkinäisen kommunikointilaitteen kimpussa.

“Läpimurto?”, Mäksä uskaltautui kysymään toiveikkaana.
“Tavallaan!”, Snoukka huudahti aivan liian innostuneen kuuloisesti.

Ilman Toa tiiraili ympärilleen. Snowie oli levittänyt koko laukkunsa sisällön pitkin ohjaamoa. Lumiukko oli nähtävästi purkanut osan aseistaan ja käytti niiden osia parasta aikaa laitteen korjaamiseen.

“Satuin muistamaan, että näin kerran Kepen tekevän näin ja…”

Ämkoo ei kuunnellut. Toa nosti maahan pudonneen kuivahtaneen irtoraajan käteensä.

“Ja kerran kun olimme venereissulla, Kepe…”

Ämkoo tuijotti entistä kättään.

“Hänen mukaansa asia menee aina niin, että…”

Ämkoo irvisti.

“Ja kaikenhan saa aina kuntoon jos…”

Ämkoo heitti irtokäden niin kauas kuin ahtaassa sukellusveneessä kykeni. Tapiiri huomasi tilaisuutensa ja syöksyi kätösen perään.

Tunteja kului.

Niin ihmeelliseltä kuin asia vaikuttikin, radiolaite toimi. Snowie ja Ämkoo tuijottivat rahisevaa laitetta pelonsekaisen innostuksen vallassa.

“Nyt vain sitten yhteys Klaaniin, eikös?”, Snowie totesi pirteästi. Ämkoo ei uskaltanut vielä hihkua, vaan nyökkäsi.

Tunteja kului.

“En ymmärrä mikä siinä on”, Snowie totesi kaikkea muuta kuin pirteästi. Ämkoo tuijotti laitetta.
“Olemmeko me liian kaukana tai jotain?”
“Voi olla.”
“Annas tänne.”

Tunteja kului.

“No?”, lattialle istahtanut Snowie kysyi hölmönä. Lumiukko ei ollut ihan varma siitä, mitä Mäksä oikein yritti. Lumiukko lähestyi Ämkoota ja hämmästyi.

“Et sinä ainakaan tuolla tavalla saa yhteyttä Klaaniin, sen minä sa-“
“Hiljaa.”

Silloin laitteen rahina lakkasi. Hetken ajan oli aivan hiljaista, kunnes Ämkoo puhui.

“Täällä johtaja. Salasana: Alku ja Ääri. Saatteko viestini? Kuuntelen.”

– – –

Viidakkosaari, salainen tukikohta

Tukikohdassa kuhisi pitkästä aikaa. Erilaiset käskyt kaikuivat maanalaisen tukikohdan käytävillä kun le-matoranit ryhtyivät kokoamaan meripelastuspartiota.

Hetken kuluttua pelastuspartio nousikin siivilleen ja lähti kohti radioviestin määrittelemää sijaintia.