Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Domek the light one

0 kommenttia

Bio Klaanin Linnoitus

Pölyisien, tuhoutuneiden rakennuksien ja muiden raunioiden seassa Matoralaiset ja monet muutkin Linnoituksen asukkaat yrittivät rakentaa Linnoitusta entiseen veroonsa. Useat työläiset, jotka olivat vasta puoliviikkoa sitten porvareita tai naamion takojia ovat nyt mukana auttamassa muita korjaustöissä. Aurinkojen paisteen alla olo on hyvin tukala, mutta he eivät antaneet tämän lannistavan heitä.
Työläiset olivat jo unohtaneet surunsa tai hautoivat sen ja keskittyivät sen sijaan korjaustyöhönsä.
Domek käveli kaupungin keskellä. Ilman hattua häntä oli vaikea erottaa joukosta, ellei hän olisi ollut Toa ja siten kaikkia Matoralaisia korkeampi, huivista puhumattakaan.
Valon Toa käveli, tai pikemminkin steppaili tien keskellä. Matoralaiset olivat liian työntäytteisiä huomatakseen Toan oudon kävelytavan ja vaikka he olisivat huomanneet, he eivät kunnioituksen ja pelon vuoksi panisi tätä merkiksi.
Eksoottisesta kävelytavasta huolimatta Domekilla itse oli erittäin kankea ja vaivautunut olo. Hän yritti pitää henkensä korkeanaja olla ajattelematta asiasta, mutta myöhemmin luovutti ja alkoi kävelemään taas normaalisti. Valon Toalla oli vaikeaa pitää henkensä ylhäällä.
Käveltyään tovin Toa istui tien reunassa olevaan penkkiin. Hän ei tietänyt miksi. Domek ajatteli hetken, että voisi auttaa Matoralaisia töissä, mutta aavisti näiden vain ilmoittavan etteivät he tarvitse apua.
Valon Toa alkoi vähitellen katoamaan omiin ajatuksiinsa, eikä enään huomannut mitä ympärillä tapahtui.

“Moi Domek!”

Ääni kuului Domekin korvissa. Hän kääntyi äänen suuntaan ja näki kahden Toan seisomassa hänen vieressä.
“Kas, ehtoota Takama”, Domek tervehti punamustaa Hau-naamiota kantavaa Toaa, “Ehtoota myös sinulle, Bokrujuh”, hän sanoi myös Takaman vieressä olevaan valkosiniseen nais-Toaan.
“Terve”, nais-Toa vastasi lakonisesti.
“Teitäkin näkee jossain vaiheessa, missä loput ryhmästänne?”, Domek kysyi.
“Olimme suorittamassa tehtävää Samen käskystä Nesdrian saarella”, Takama sanoi, “Aika hyvin meni.”.
“… Niinpä niin. Kiitos hänen, tehtävä epäonnistui rojaalisesti”, Bokrujuh iski kiivaasti.
“Hei, ei se minun syy ollut. Mistä minä olisin tiennyt, että se patsas oli niin hauras?”, Takama puolusteli.
“Miksi sitten koskit siihen, idiootti? Olisit voinut sattutaa itsesi”, Bokrujuh hiljeni hetken, “… siis… Siis ei sillä, että välittäisin.”
Domek väänsi päänsä kaiteen yli. Hän ja Same ja mahdollisesti pari muutakin Klaanilaista olivat ainoita jotka näkivät mitä heidän välillään tapahtuu, vaikka pari ei itse huomaa sitä. Domekia sekä huvitti että ällötti tämä ja irvisti hieman asialle.
“Ette siis olleet paikalla kun Metalliotukset hyökkäsivät?”, Domek aloitti keskustelun uudelleen.
“Ei, palasimme tänne vasta äskettäin”, Bokrujuh vastasi paljon monotonisemmin, kuten hänen tapanaan on keskustellessaan muiden kuin Takaman tai ryhmäläistensä kanssa, “Teillä ei mennyt oikein hyvin huomattavasti”.
“Ei, ei oikein”, Domek lausi paljon masentavasti.
“Hemmetti, jos minä olisin paikalla, tämä ei olisi tapahtunut”, Takama sanoi ja löi kätensä yhteen, “Voisin antaa opetuksen sille joka on vastuussa itse.”
Domek nosti päätään penkin reunalta.
“Mikset sitten mene ja etsi se vastuussa oleva?”, Bokrujuh heitti.
“Mutta minulla ei ole johtolankaa jolla voisin tietää missä hän olisi”, Takama vastasi.
“Olet toivoton”, Bokrujuh huokaisi.
Domek nousi seisomaan penkistään ja kävelemään takaisin päin.
“Hei, minne sinä lähdet?”, Takama kysyi perässä.

“Tekemään sitä, mitä minun kuuluu tehdä”, Domek vastasi.

Tuntematon sijainti

“Raportti: Projekti onnistunut. Koekappale on assimiloitu.”

“Hienoa työtä. Entä… tuontitavaramme?”

“Vastaus: He ovat saapumassa.”

“Onko tutkimusryhmä saanut mitään uutta?”

“Vastaus: Ei.”

“Hienoa. Mene vartioimaan Kammiota, mehän emme saa antaa tärkeiden raaka-aineiden mennä hukkaan.”

“Vastaus: Tottelen. Me aina tottelemme. Kunnes kaikki on Puhdisttettu ja kaikki on Yhtä.”

“…”

???

Tu͝ņn͟e̡n ̕sen.͘ ͞Min͝ä ͏ai̧na ̨tùnńeń s̛en̴.̵ ͞Ahe̷h̛ehe̢,͡ ̵mįn̸ä ̵t̕i̴e͞d̸än͠.́
Hän lähtee̶.
M̡i͢n͠n͞e͢ hän ͟l̀äh̕te͡e̴?̢ T͡ekeek͏ö ̡hän j̴o̕táin͜?
̡O̧nko tä̛m͜ä̴ ͘un̸ta͏?
̢M̡i͏n̛ä͠ ́en̡ ̶un̸e҉kşi͜.̨
̡M͏inä en ti͘édä.̨ Mik͜sí ̵mi͜k͟s̵i ́miks̶i.̢
́H̶i͝hi̶i͡, ̴mutta ̛m̢i͜ņä͠ tied̀ä͢n. ͢T͞i̷e̢dän̵,͏ ti̴ed͡än j̨a ti̵e͝dän̕.
͠H̴än p̶el̡k͘ää͡. H̨än ̸p͟e͜l͝k̢ää̢.͠ ͟Vo̸in̵ k̵uúl͘l̸a ̸hän͟e͢n̛ k҉a̧iuńsą.
̸J͏óś h͢ä́n͟ ̀p̧e̢lk͠ää,͝ ҉m͝in̨ä͡ en̡ pe҉l͢k̢ää͠.
͘P͘elk͞o,̡ kip̕u̧, ͝ka̸t̶um͘us. Ka͏ik̴k͟i.
͠Kai͝k̴ki͏.́
T̶ar̛viţsen͠ ͞si̡tä.
̵H̸eidä͡n sur̴u͠ ͝o͘n̴ ̡m̶i̶n͜u̸n̕ hyv̧ä҉.́
̢He͏i̕dän̴ ̸kipu͏ ͝on͡ ͡m̵inun̶ ̴hyvä.
P͝el͢ko̕? M̨ik̀s̡i p͠e̶l̢k̛äis͢i͡n͡ h̷e͢i͝ţä̕?
͠Minä ̴ha̵l̶ua̢n h̵èi̸d͝ä͠ņ ͡k̢i͝v̸unsa̕. ̛M̵i̡n̴ä̶ hal̶uan̛ heįd͠ä͏n mi͝ele͟n͏s͞ä̡.
M͏i̷k̨si҉ e͠t̵t͘ę ҉aǹn̨a͟ si̵t́ä͏?
̢M̀I̸K͡S̵I̵ ET͢T́E?̛ ́
MI̕K͞ŚI?̢
MIK̷SI?̸
MI͜K͡S̸I͠?

Kuka olet?

Minä… Olen… M̛iK̡Ä SINÄ͘ ̴OLET!?̡

Olen… Tyhjyys.