Glatorianking

Eeeppinen taistelu metsän reunassa, järven vieressä

Toa oli järkähtämättömän sitkeä, Mustassa, palavassa haarnsikassaan ja naamio sulaneen ja hajonneena lähestyi heitä.

”Umbra, et sitten ehtinyt olla painamatta?” Surullinen Glatorianking sanoi synkkänä.

”E-ehkä torakka erehtyi”, Umbra yritti takelellen.

Panokset: tyhjä.

Pala nousi Umbran kurkkuun, sinko oli tyhjä.

”Ehkä siinä on virhe, pakko olla virhe!”, Umbra hakkasi singon kojetaulua ja se hajosi.

Sitten hän tähtäsi kohti etenevää tuhoa.

Naks

”Ei laukaise…”, Umbra kohotti singon päänsä yläpuolelle ja paiskasi sen kohti Palavaa toaa.

Toa katsahti hetken sinkoa, sitten hän kohotti kätensä sitä kohti ja se räjähti pirstaleiksi Glatorainkingin anelevien silmien edessä.

”Hyvästi, Umbra tästä olisi tullut mahtava voitto, mutta nyt minä kuolen…”, GK sanoi kyyneliä pidellen, samalaiseen olo tilaan hän oli joutunut kun Abzumo oli leikkinyt hänen päänsäpäällä kirveellä.

Toan ruumis oli ollut raunio, nyt hänen mielensäkkin alkoi muistuttaa sitä.

”GK, lupaan, että onnistumme tässä, luota itseesi, olet toa!”, Umbra huusi sanat sellaisella voimalla, että GK:n onneksi Liekehtivä musta toa katsahti Umbraa kohti.

”Yritä selvitä, kaveri.” ja kyynel vierähti pitkin GK:n Avohkiita.

”Onpas tämäkin olevinaan liikuttavaa.” Musta toa heitti miekan kohti Umbraa ja tämä väisti kauhuissaan miekan viimeisellä hetkellä.

”En olisi odottanutkaan,että olet kömpelö, matoraninkuvatus.”,jos tämän olisi sanonut joku jokseenkin ei selväpäinen Skakdi Umbra olisi toden näköisesti näyttänyt tälle kaapin paikan, mutta nyt tilanne oli täysin erilainen.

”Mitäs pidät jos silvon valkoisen ystäväsi?”, kuului liekehtivän naamion alta.

GK yritti keksiä strategiaa, sillä olisi kiire.

”Umbra, ota tästä.”, GK heitti plasma aseensa Umbralle.

Toa otti miekan selästään ja nosti sen GK pään yläpuolelle, ”Sano hyvästit.”.

Ensimmäisen sanan kuullessaan Umbra painoi liipasimesta ja plasmaa lensi Toan käteen, miekka suli siihen kiinni.
Hämmentynyt toa katsahti Umbran kädessä olevaa asetta.

”Olet säästynyt suurimmilta vahingoilta, anna sinulle pinen lahjan.”
Toa repi Puoliksi irronneen tulisen haarniskan palasen ja heitti sen Umbran kasvoille. Matoran kaatui maahan ja köhi savua.

Umbra otti haarniskan palasen kasvoiltaan.

”Tämä on meidän taistelumme, häivy täältä keskenkasvuinen.”

GK:lla ei ollut suunnitelmaa, mutta jotakin oli yritettävä, ja hän nousi äkillsiesti maasta ja sivalsi toan ase käden irti.

Umbra käytti siitä seuraavaa parkaisua ja tilaisuutta hyväkseen ja ampui GK:n plasmaseella toaa rintakehään.

”Okei, olette johdossa, tapatte minut ja jatkatte pikku piknikkiänne, ei se minua liikuta, minä vain olen.”

”Ja siksi sinut luotiin ihan turhan takia.”

Henkilökohtaiset kysymykset eivät vaikuttaneet tyrannin mielentilaan.

GK sivalsi toisen jalan poikki ja toakaatui maahan.

Umbra laukaisi plasmaa kohti toan rintaa, nestettä alkoi valua ulospäin, vihreää nestettä.

”Antidermistä, se oli suojattu hyvin.”, Umbra sanoi helpottuneena.

”Olisiko vaihteeksi minun vuoroni?”, toa heitti väliin ja löi GK:n jalan poikki.

”Jaa… sekin oli… pelkkää johtosotkua, kiitä onneasi”.

Toa oli liian kiihtynyt huomatakseen vihreän nesteen valuva ulos hänen kehostaan.

Toan katse herpaantui vihreään lätäkköön maassa ja GK sai tilaisuuden iskeä ja sivalti ulos lisää vihreää antidermistä, toa alkoi tuntea sen mielen hajotessa.

”Niin, minä kuolen, mutta varmistan, että te tulette mukaani…”

Toa oli lataamassa energiaansa ja näytti siltä, että hän aikoisi luoda nova-räjähdyksen.

”Ei Mata Nuin nimeen, ei!”, GK huusi ja nousi kiireesti ylös.

”Se tuhoaa, meidät ja suuren osan metsää!”, Umbra kailotti hädissään.

”Umbra, anna ase tänne, jos kuolemme, ei ole syytä syyttää sinua.”

GK laukaisi plasma ammuksen ja se osui tuhoisin seurauksin toan päähän ja tämä kaatui humsiten maahan.

”Onkä hän…”,Umbra sanoi, mutta GK keskeytti, ”En usko.”
Molemmat etenivät varovaisesti kohti savuavaa ja humisevaa toan ruhoa.

Sen silmiin syttyi kiilto.

”Olette voittaneet, oletteko tyytyväisiä?”

”En yllättynytkään tästä.”, GK sanoi jokseenkin voitonriemuisesti.

Toan tajunta oli katoamassa.

Sen silmien loiste hiipui ja ruho kaatui.

Elämä oli kaikonnut.

***

Kesti hetken, että GK sai mekaaniset osat taas paikalleen.

”Voimme kai jatkaa matkaa.”, Hän sanoi helpottuneena, taistelu oli ohi.

”Mennään nyt järvelle, se oli alkuperäinen tarkoituskemme Zyglakit ovat saattaneet jo keksiä jotain korvaamatonta”, Umbra sanoi päättäväisenä.

”Hei, odota, tämä jos mikä oli rankkaa…”.

Ja kaksikko saapui järven rantaan.

[spoil]Mwahhhaa, se oli siinä, kirjoitin kaiken itse. Luulen, että Umbra sinulla on hyvä mahsollisuus jatkaa tästä.

Tähän ei sitten käytetty R&C, siitä syystä, että olin jo kuluttanut niistä parhaimman, tämä musiiki on Jak 3:sta.[/spoil]

Vastaa