Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Doxhorror

0 kommenttia

Verstas, laboratorio ja leikkauspöytä

Kepe asetti nauhuriin kasetin, johon lätkäistyyn maalarinteipinpalaan oli kirjoitettu mustalla tussilla rautakuolemille annettu nimi. Hän napsautti nauhurin käyntiin ja huokaisi.

“Taistelussa tuhoutuneen Feterran tutkimusloki, osa yksi”, hän sanoi, ja vetäisi hengityssuojaimen kasvoilleen. Metallinen, kuollut otus makasi monien lamppujen polttopisteessä leikkauspöydällä keskellä pimeää huonetta.

Kepellä oli mennyt pitkään rohkeutensa keräämisessä tätä pientä, kirurgista operaatiota varten. Mutta mikä oli tehtävä oli tehtävä.

Verstaan synkät syöverit

Dox ei tiennyt mistään mitään. Vain että hirviö oli poissa. Se oli kadonnut kuin tuhka tuuleen häneen kajoamatta. Dox katseli pelokkaana ympärilleen. Edes sen jalanjälkiä ei näkynyt pölyisellä lattialla. Hän poimi öljylamppunsa maasta.

Oliko hän kuvitellut kaiken?

Hän vilkuili nurkkien taakse vielä varmistuakseen asiasta. Ei ristin sielua. Jotain kummaa oli tekeillä. Tekeillä paikassa, jossa kukaan ennen häntä ei ollut käynyt.

Hän valitsi käytävän, jota pitkin kuvitteli tulleensa. Se jatkui ja jatkui kiviseinäisenä, kunnes ei näyttänyt enää yhtään tutulta. Hän oli eksyksissä.

Hän tahtoi päästä pois.

Hän tahtoi päästä kotiin.

Mutta mahdollisuudet löytää tie ulos tästä äärettömästä sokkelosta olivat häviävän pienet.
Mitä hän saattoi tehdä?

Hän istahti lattialle epätoivoisena. Kuka voisi pelastaa hänet tästä ahdingosta?
Vastaus tuli pian. Se tuli taskulampun valokeilan muodossa pimeältä käytävältä. Dox huokaisi helpotuksesta, mutta veti huokauksen takaisin huomattuaan mikä taskulamppua kädessään piteli.
Hänen silmissään sumeni.

Hän heräsi leikkauspöydältä kelmeästi valaistusta huoneesta. Häntä ympäröivät lääkärintakkiset hahmot, joista suurimmalla osalla oli hengityssuojaimet.
Hän yritti ensin liikkua, sitten rimpuilla, mutta oli tiukasti kiinni pöydässä vahvoilla siteillä.
Yksi lääkärintakkinen hahmo tuli hänen eteensä.
Hän näki sen torakankasvot.
Hän huusi.

Torakkalekurin viereen tuli musta hahmo, jolla oli uhkaava katse ja siniset kädet.
Hän huusi vielä kovempaa.

[spoil]Guh. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja aktivoitua hieman.[/spoil]