Xia, Metsästäjien tukikohta

”Hei, tuolta saa syömistä!”, Matoro huudahtaa kolmikon kävellessä suuren oven ohi. Ruosteinen kyltti puuovessa on varustettu tekstillä ”ruokala”.

”…Ajattelet ruokaa nyt?”, Kapura tajuaa.
”Sieltä voisi löytyä linnoituksen kartta sekä useita ovia”, Matoro puolustelee. Hän ottaa tukevan otteen metallisesta kahvasta ja kiskaisee.

Useat kymmenet syömässä olevat metsästäjät katsovat hölmistyneinä kolmikkoa.
”…Hyvää iltaa.”, Matoro sanoo. Mitään muuta ei tullut mieleen.
”Ne ovat ne tunkeilijat! Tapetaan!”, kaikuu huuto suuressa salissa. Aseiden kilinää kuuluu ja rosovojoukko lähtee kohti ovea.
Summerganon paiskaa raskaan oven nopeasti kiinni. Kuuluu tömähdys jonkun juostessa sitä päin.
”Mennäänkö jonnekkin muualle?”, Kapura ehdottaa.
”Tuolla ne ovat! Tapetaan!”, kuuluu raivoisa huuto käytävältä Klaanilaisten takaa.
Summerganon paiskaa oven kovaa auki, ja kuuluu tömähdys jonkun ollessa sen edessä.
Nopean taktisen siirtymisen jälkeen sama toistuu.
Joku ruokalan ulkopuolelta juoksee ovea päin.

Klaanilaiset tajuavat olevansa taas metsästäjiä täynnä olevassa ruokalassa.
Alkaa taistelu, Klaanilaiset pyrkivät tunkeutumaan vihollistensa läpi salin takaosaan.

Matoro huomaa taistelussa monesti kuinka erilaista on taistella kirveen kanssa. Se sopii brutaaliin rynnimiseen ja polttopuiden hakkuuseen, ei eleganttiin taisteluun.
Ei tosin moottorisahakaan erityisen elegantti ollut, mutta siinä oli tyyliä!”, Matoro ajattelee huitaistessa jonkun metsästäjän käsivarren katki kirveellä. Panssarit napsahtavat ikävän kuuloisesti. Hän heittää kirveensä keskelle taistelua ja kierähtää alakautta, kaataen monta tusinametsästäjää. Hän nousee nopeasti erään steltiläisen metsästäjän eteen, nappaa tätä tämän keihäästään ja potkaisee kohdettaan jalkaan.
Valkomusta toa pyöräyttää pitkää piikikästä keihästä päänsä yläpuolella ja huitaisee kovaa jotakuta panssaroitua metsästäjää mahaan.

Edestäpäin kuuluu karjuntaa. Matoro nostaa päänsä ja näkee vilauksen rumimmasta olennosta ikinä. Se on jonkinlainen rahi, jolla on kaksi jalkaa, neljä kättä, häntä ja se on täynnä epämääräisiä piikikkäitä ulokkeita.
”Hordika-lohikäärmeet”, Matoro muistaa. Hän kuuli niistä joskus arkistoissa.

Neljä suurta olentoa tulee hitaasti takaovesta esiin. Noin montaa he eivät voisi voittaa.
”…Nuo lohikäärmeet hyökkäävät!”, Kapura huutaa tajuttuaan itsekkin tilanteen.
”Nopeasti! Noihin portaisiin!”, Sumerganon huutaa ja osoittaa huoneen reunaa pitkin kulkevia portaita.

Matoro katsoo nopean vilkaisun, portaat johtavat puusta tehdylle parvelle joka kulkee huoneen reunoja pitkin katonrajassa. Ei hääppöinen turva mutta pakollinen jatkoa ajatellen.
Suurikokoiset lohikäärmeet lähtevät hyökkäykseen. Ne ovat kokoisekseen harvinaisen nopeita ja tehokkaita.