Matoro TBS

Xia, Pimeyden Metsästäjien tukikohta

Kolme metsästäjää lähtevät vaappumaan pois salista, jättäen sen kokonaan tyhjäksi.
Kolme Klaanilaista hiippailevat pois tolpan takaa.

”Luulen että meidän pitäisi selventää sijaintimme.”, Matoro toteaa.
”Mitenhän se hoituu? Menemmekö kysymään joltakin metsästäjältä neuvoa?”, Kapura vitsailee.
Kolmikko tutkii huonetta.

”Hei, tuolla on lattialuukku!”, Suga huutaa noteeratessaan heikot ääriviivat lattiassa. Hän ryntää edeltä avaamaan sitä.

”Tuolta kuului ääniä! Ne ovat tuolla!”, huudetaan jostain. Kuuluu juoksuaskelia.
Summerganon, Matoro ja Kapura livahtavat lattialuukusta alas.

Joukko Pimeyden Metsästäjiä saapuu saliin.
”Ei mitään.”, joku toteaa tylsiintyneenä.
”Mistä ne muka pakenivat?”, toinen miettii.

Metsästäjät huomaavat luukun.

”Onko kellään valoa?”, Matoro kysyy pilkkopimeässä.
Kapura luo käteensä lieskan joka valaisee kapean käytävän.
Pimeässä käytävässä on tummaa kiveä seinät ja soraa lattia.
Puuluukkua heidän yläpuolellaan hakataan. Joku neuvoo ihan avaamaan sen.
Klaanilaisille tulee kiire. He lähtevät juoksemaan täysillä eteenpäin.
”Tuolla ne menevät!!”, joku metsästäjä karjuu.

”Kierreportaat!”, Kapura huudahtaa iloisena. Kolmikko lähtee kapuamaan nopeasti metallisia portaita.

”Umpikuja!”, huutaa Matoro vähemmän iloisena. Portaiden yläpäästä ei pääse mihinkään.

”Kuka ääliö tekee portaat jotka eivät johda mihinkään?”, Suga miettii ääneen kunnes hänen silmänsä osuu kylttiin ”siirrettävät huoltoportaat”.

”Hidastakaa niitä! Asennan tälläisen Killjoyn antaman sulattimen seinään!”, Matoro ilmoittaa ja kaivaa vyönsä kotelosta puoliympyrän mallisen laitteen. Hän kiinnittää sen kiviseinään ja käynnistää sytyttimen. Kapuran aalto tulta pysäyttää Metsästäjien etenemisen hetkeksi.
Kolmikko hyppää hetkeksi alas portailta.
Kiviseinämä sulaa räjähtäen auki.

”Kaiken järjen mukaan tuossa pitäisi olla maa, olemme pohjakerroksessa…”, Matoro ilmoittaa ja nousee portaita.
Kylmä vesisade osuu hännen naamioonsa. Hän vilkaisee helpottuneena alaspäin. Merta.

”Vettä?”, Jään Toa toteaa ja vetää itsensä äkkiä portaiden yläpäähän.
”Hei, olemme linnakkeen marenpuoleisella sivustalla. Siellä missä on pystysuora kallio mereen.”, Matoro huutaa.
Metsästäjät tulevat taas.
”Olkaa hetki hiljaa! Ettekö näe että meillä on hommia!”, Summerganon huutaa metsästäjille ja nappaa suuren kirveensä. Kapessa käytävässä ne eivät voi käyttää määräylivoimaa.

Matoro istuu aukkoon pohtimaan, ampuen välillä jääsäteitä kahden muun Klaanilaisen tueksi.

”Hei, idea!”, hän huutaa. Vahva kohmetussäde jäädyttää suurimman osan metsästäjistä vähäksi aikaa.
”Tuolla ylhäällä on ikkunankarmi. Koitan osua siihen harppuunallani, kiivetkää sitten köyttä pitkin.”, Matoro neuvoo.
”Matkaa on yli viisikymmentä bioa!”, Kapura esittää vastalauseena kurkattuaan aukosta ylös.
”Hei, harppuunassani on kaapelia 51 bioa. Ongelma?”, Matoro sanoo ja ampuu.

Kuuluu kilaus.

Kaapeli putoaa Matoron ohi alas.
Hän kelaa sen.

”Minusta tuntuu että siitä ei saa kiinni.
”Terävä havainto. Niin minustakin tuntuu.”, Matoro ilmoittaa.

Käytävän päähän ilmestyy järeästi aseistautuneita metsästäjiä.

”Jotain. Nopeasti.”, Matoro ajattelee ääneen.

Luukusta pudotetaan valtava ohjuksenheitin.

”Jotain. Nopeammin.”, Matoro ajattelee edelleen. Hän tähyilee avoimesta luukusta jatkuvasti. Hänen silmiinsä osuu pimeä parveke, ja hän laukaisee harppuunansa. Terä uppoaa puiseen tasanteeseen.

”Mentiin!”, Matoro huutaa. Kapura ja Summerganon ottavat kiinni metallisesta vaijerista, ja Matoro tiputtautuu alas. Ohjus lentää ja osuu ovenkarmiin, aiheuttaen valtavan oranssin räjähdyksen ja paineaallon. Kolme Matoron harppuunan kaapelissa roikkuvaa klaanilaista lentävät heilurimaisesti sivulle, kylmän sateen piiskatessa heitä.

”Sinne meni.”, yksi metsästäjistä toetaa omahyväisenä.

Heiluriliike heittää kolmikon takaisin oviaukkoon. Metsästäjän ampuvat, mutta Klaanilaiset ehtivät heilahtaa pois.

”Ne eivät kuolleetkaan!”, joku sisältä huutaa. Pimeyden Metsästäjät lähtevät kohti aukkoa seinässä.

Kolme Klaanilaista roikkuvat teräskaapelilla korkealla yllä olevasta parvekkeesta kiviseinämää vasten. Alla velloo meri.

”Että minä rakastan tälläisiä tilanteita.”, Matoro toteaa kuivasti.

Vastaa