Nazorakein trooppinen tukikohta, valtavan vartiotornin katolla

Ämkoo oli kiivennyt niin ylös kuin vain kykeni, hankkiaksen itselleen aikaa. Valtavan, erilaisista puuosista rakennetun vartiotornin kattorakenteille päästyään hän kuitenkin lopetti kiipeämisen ja kääntyi katsomaan alas, eikä ei tahtonut uskoa silmiään.

Marionetti seurasi. Ei kiiveten. Se käveli tornin pystysuoraa seinämää pitkin ja ilmaantui lopulta itsekin tornin huipulle.

Ämkoo laukaisi saman tien kehostaan voimakkaan energia-aallon, mutta sama temppu ei toiminut viholliseen toistamiseen. Valkea olento vain seisoi paikallaan, kuin valtava tuulenpuuska ei olisi vaikuttanut siihen lainkaan.

Sitten Marionetti lähti liikkeelle. Se hyppäsi korkeassa kaaressa Ämkoota kohti ja heitti miekkansa. Ämkoo väisti, kierähti, hyppäsi vuorostaan ilmaan ja joutuikin jo torjumaan vihollisensa seuraavan iskun. Kaksikko putosi katolle ja vaihtoi muutaman nopean viiltoyrityksen. Kumpikaan ei kuitenkaan ottanut osumaa.

“Taidokas pirulainen”, Ämkoo mietti. “Minulla ei taida olla vaihtoehtoja.”

Ämkoo otti muutaman askeleen kohti epätasaisen puukaton reunaa.

Ämkoo hyppäsi alas ja lähti putoamaan kohti alempia rakennuksia. Jos Marionetilla olisi ollut kasvot, se olisi luultavasti näyttänyt hämmentyneeltä. Nyt se kuitenkin vain seisoi hetken paikallaan ja pudottautui veltolla eleellä Ämkoon perään.

Ämkoo sulki silmänsä.

– – –

Noniin. Jatka untasi.

– – –

Vihreänmusta miekkamies avasi verenpunaisina hehkuvat silmänsä.