The Snowman

Lentokone

”…ja siis, ei hiiviskelyä voi pelkällä varustepohjalla suorittaa” Snowman jatkoi jo melko pitkään jatkunutta monologiaan. Ämkoo kuunteli vieressään istuvan lumiukon jatkuvaa puhetta puolella korvalla, keskittyen kuitenkin lentokoneen ohjaamiseen. Nappeja oli nimittäin häiritsevän paljon, eikä suuri osa niistä ollut vieläkään paljastanut tarkoitustaan.

”Tunnen monia heppuja, joilla on ollut vaikka mitä näkymättömyysvempaimia, eivätkä ne kenestäkään mitään ninjaa ole tehneet” Snowman jatkoi ”Ymmärrän toki varusteiden tarpeellisuuden, mutta sitä pitäisi pystyä pysymään huomaamatta ilmankin.”
Ämkoon oli pakko puuttua lumiukon vuodatukseen: ”Eivätkö sinun voimasi tavallaan ole aika iso etu hiiviskellessä?”
”Öh, kyllä. Mutta olen silti harjoitellut piilossa pysymistä todella, todella paljon. Enkä vain, koska en pidä taistelusta. On siitä paljon ollut ihan sitäkin varten, että se on melko pakollista, jos ei ole elementaalivoimia tai muuta vastaavaa.”

Ämkoo vastasi pikaisella hymähdyksellä. Hänen katseensa kuitenkin keskittyi jatkuvasti ohjaimien tarkkailuun. Snowmankin siirtyi ulos ikkunasta tuijotteluun. Taivas oli pimeä ja pilvinen. Hän ei oikeastaan ollut varma, puhuiko jälleen pääasiallisesti pitääkseen ajatuksensa pois mieltään vaivaavista asioista. Sota, hän mietti. Onko minulle oikeasti tarjottu mahdollisuutta estää se, ja minä olen kieltäytynyt? Häntä ei vaivannut mikään enemmän kuin ajatus siitä, kuinka Klaanin muurit murtuisivat ja hänen ystävänsä siinä mukana. Kunniallisuus ei ikinä ole ollut minun juttuni. Onko mitään järkeä taistella vain periaatteesta, jos kaiken voisi hoitaa ilman väkivaltaa?

Hiljaisuus vallitsi ohjaamossa pienen koneen kiitäessä taivaan halki, Klaanin jäädessä taakse.

[spoil]Kyllä, viestin ensimmäisen puolikkaan tarkoituksena oli piruilla Killjoyn viime viestille. Heh.[/spoil]

Vastaa