Ämkoo

Valtava lentokonehalli, Klaanin linnake

Klaanin linnakkeen läntisellä laidalla sijaitsevassa lentokonehallissa kuhisi kun kymmenet matoranit puuhasivat ahkeran oloisina harmaanpunaisen lentoaluksen kimpussa.

“Kiillotitteko propellit?”
“Kyllä!”
“Ovatko laskutelineet varmasti kunnossa? Entä vasen siipi?”
“Kyllä! Molemmat!”
“Onko ohjaamo varmasti imuroitu kunnolla? Te tiedätte kyllä kuka siinä tulee matkustamaan!”
“Imuroimme sen viidesti!”

Ämkoo katseli yli-innokkaiden matoranien touhuilua hieman etäämmältä yrittäen parhaansa mukaan vaikuttaa huomaamattomalta.
“Voi luoja”, Ämkoo tuhahti.

Siivouspataljoonan komentaja huomasi Ämkoon ja tervehti tätä yliampuvin elein. Ämkoo asteli varovasti matoranin tykö väkinäinen virnistys kasvoillaan.

“Tuo härveli ei sitten putoa, eihän?”
“Annan siitä sanani!”

Matoranjoukon rakastama viittasankari asteli lentokoneen luo ja tutkiskeli alusta sieltä sun täältä. Sitten Ämkoon katse kiinnittyi koneen kyljessä komeilevaan kuvioon.

“Tuossa on lehmä”, Ämkoo totesi.
“Mata Nui Lehmä, herra Ämkoo!”
“Lehmä.”
“Kyllä!”
“LEHMÄ.”
“…se tuo onnea!”
“A-haa.”

Ämkoo hyppäsi istumaan koneen ohjaamoon. Istuin vaikutti yllättävän mukavalta eikä rattikaan ollut turhan jäykkä. Valtava nappula- ja vipurivistö hieman huolestutti koneen tulevaa hallitsijaa, mutta hän ei suostunut myöntämään sitä ääneen.

“Pärjäättehän, herra Ämkoo?”, siivouskomentaja kysyi huitoen kädellään sankarinsa suuntaan. Ämkoo vastasi ilkeällä katseella.
“Mietimme vain, jos tarvitsette vielä jotain”, matoran jatkoi katseesta piittaamatta. Ämkoo tuijotti tätä hetken.

“Hei, naamiosi.”
“Anteeksi?”
“Naamiosi. Eikös tuo ole Komau?”
“On se! Suuri Komau, herra Ämkoo! Sain sen aikoinaan…”
“Anna tänne.”
“Mit-“
“Haluan katsoa sitä.”

Matoran tuijotti Ämkoota säikkynä, mutta nieli pelkonsa. Hän irroitti naamion varovaisesti kasvoiltaan ja kurottautui tarjoamaan sitä idolilleen.

“Kiitos”, Ämkoo totesi ja piteli naamiota käsissään sulkien silmänsä. Matoranit tuijottivat tilannetta kuin hypnoosissa.

“Mitä luulet, että hän tekee?”, uskaltautui yksi matoraneista kysymään toiselta.
“Luulen, että hän keskittää siihen voimiaan”, totesi toinen. “Se tuo varmaan naamion kantajalle voimia tai jotain.”
“Kyllä, niin sen on oltava. Toivottavasti hän tekee noin minullekin.”
“Ja minulle!”
“Minulle myös!”
“Mennään kaikki jonoon niin… Hei, missä se naamio on?”

Matoranit tuijottivat Ämkoota ällistyneinä. He olivat juuri todistaneet mitä hämärintä katoamistemppua. Ämkoo oikoi käsiään ja vilkaisi matoraneja virnistäen. Sitten hän sanoi:
“MENKÄÄ POIS.”

Kanohi Komaun voima toimi heti. Matoranien heikko mieli ei riittänyt vastustamaan ankaraa naamiovoimaa vaan nämä kipittivät kauhuissaan tiehensä. Ämkoo hymyili lähestulkoon ylpeän näköisenä ja nousi ylös ohjaamosta.

“Onneksi Snowie ei ollut näkemässä”, hän totesi ja istahti lentokoneen siivekkeen päälle odottamaan. Lumiukko oli myöhässä.

[spoil]HAHAHAHAHAHA.[/spoil]

Vastaa