Toa Kapura

Klaanilinnake

Kapura sulki Klaanin ruokailuosaston oven ja lähti kävelemään huonettaan kohti. Aula oli hiljentynyt. Muutama Klaanilainen oli tehtävällä jossain kaukana. Kapura ei pitänyt siitä, koska olisi itse halunnut auttaa. Kapura lähti kävelemään ylös portaikkoa tähyillen samalla ympärilleen. Jokin tuntui olevan väärin. Mutta tämähän oli Klaanilinnake. Mitä täällä voisi tapahtua?

Kapura avasi huoneensa oven. Hän pysähtyi nähdessään Matoranin tai ainakin jotain, joka muistutti Matorania. Merkillinen hahmo oli kääntänyt kasvonsa poispäin Kapurasta. Kapura aikoi sanoa jotain, mutta hahmo ehti ensin.

”Ystävä”, hahmo sanoi kylmällä mutta vahvalla äänellään. ”Mitä pelkäät?”
Kapura vilkuili ympäriinsä. Huone, jossa hän oli alkoi vähitellen pimentyä. Pienet valonlähteet heikkenivät itsekseen ja oli kuin pimeys olisi syönyt niitä.
Valonlähteet heijastivat Matoranille pitkän varjon. Varjo alkoi laajentua itsekseen. Se hajosi moneen osaan ja muistutti pian suuren puun oksia.
Silloin Kapura tajusi, mitä näki.

Oksamaiset varjot tarttuivat hänen jalkoihinsa. Ne alkoivat kiertyä hänen ympärilleen hitaasti, mutta niiden ote puristi tiukasti. Pieniä kuihtuneita lehtiä ilmestyi systimustiin oksiin. Yrittäessään irrottaa oksia jaloistaan Kapura havaitsi kauhukseen, että oksilla oli silmät.

Matoran naurahti tunteettomasti.

”Älä pelkää, ystävä”, se sanoi. ”Minulla ei ole syitä tappaa sinua, haluan vain pyytää palvelusta.”
Sen sanottuaan Matoranin varjon peittämään takaraivoon ilmestyi punainen silmäpari. Se tuijotti suoraan Kapuraan ja pian Kapura tiesi jossain sisällään, mitä hahmo halusi.

”En petä heitä”, Kapura sanoi kuulostaen hiukan itsevarmemmalta kuin todellisuudessa oli.

”Naamiosi…” Hahmo kuiskasi, mutta Kapura kuuli sen erittäin hyvin. ”Se ei toimi kunnolla…”

”Shan, elementtivoimien naamio, joka luo satunnaisia elementtihyökkäyksiä. Ei sitä kukaan pysty hallitsemaan”, Kapura sanoi kuulostaen jälleen hieman itsevarmemmalta.

”Mieti, jos voisit”, hahmo sanoi ja käänsi päätään hitaasti Kapuraa kohti. Juuri silloin, kun Kapura olisi nähnyt olennon silmät, se oli poissa.

”Mieti.” Sanat kaikuivat Kapuran päässä.

[spoil]G kirjoitti osan tästä, suurimmaksi osaksi Avdea.[/spoil]

Vastaa