The Snowman

Jossain keskellä merta, Klaanista etelään

Matka oli sujunut vailla sen kummempia käänteitä jo hyvän aikaa. Alkumatkasta Snowman ja Kepe olivat keskustelleet paljonkin, ja olivat tavalliseen tapaansa eri mieltä jokseenkin kaikesta. Mutta kunnon väittely piristää aina.
Nyt he istuivat Snowmanin vanhassa veneessä vaiti, kulkien tasaisesti kohti määränpäätään. Jo pitkän aikaa horisontti oli ollut melko tyhjä, mutta nyt vastaan tuli jotain yllättävää. Valtava, valasmainen rahi nousi pintaan kivenheiton päässä kaksikon edessä.
“Snowman?” Kepe kysyi hieman huolissaan tuosta edessä olevasta, valtavasta lihamuurista.
“Ei mitään hätää” Snowman vastasi Kepeä huolestuttavaan, tuttuun, huolettomaan äänensävyyn veneen vain kiihdyttäessä elikkoa kohti. Sitten hän jatkoi: “Olen minä tämän tehnyt ennenkin.”
“Tämän?”

Snowman työnsi ohjaustankoa lujasti eteenpäin, ja veneen etuosa hörppäsi vettä. Pian koko kulkupeli oli pinnan alla, ja Snowman laittoi vauhdin maksimiinsa. Pieniä akrobaattisia vedenalaisia kierähdyksiä ja pyörimisiä myöhemmin vene nousi valaan toisella puolella pintaan.

“Oliko tuo nyt tarpeellista?” Kepe tiuskaisi Snowmanille, yhä yskien vettä. “Eikö kiertäminen olisi ollut yksinkertaisesti helpompi ratkaisu?”
“Noh” Snowman vastasi “Tuo oli ainakin paljon hauskempaa. Siitä on sitä paitsi ihan liian pitkä aika, kun olen tehnyt tuon viimeksi.”

Pian tämän jälkeen moottori rupesi pitämään huolestuttavaa ääntä, ja savua nousi kovasti.
“Snowman” Kepe aloitti “Huomaatko sinäkin tuon?”
“Juu, ei tässä ole mitään hätää. Niin kauan, kun kaikki osat ovat paikallaan, niin tämä vene kulkee.”

Pian tämän jälkeen moottorista tippui pieni pala.
Tämän jälkeen toinen.
Ja tämän jälkeen Snowmanin oli pakko pysäköidä vene pienen pienelle kallioluodolle keskellä merta.
“Tyytyväinen?” Kepe kysyi.
“Hei, sinä se muistaakseni sanoit moottorin kestävän.”
“Mutta en käskenyt tekemään veneellä turhia kikkailuja.”
“Älä jaksa.”
“Älä itse jaksa.”
“…”
“…”

Siinä he sitten istuivat, moottorivikaisen veneensä kanssa.

Vastaa